VIERASKOLUMNI Hallitus haastaa edustuksellisen demokratian
Kuntauudistus ei ole kaikilla kaupunkiseuduilla sujunut hallituksen tahdon mukaisesti. Kehyskuntien kiinnostus on vähäistä, sillä keskuskunnan takamaaksi tuleminen ei niitä innosta. Suurkunnan laita-alueiden vaikutusmahdollisuudet ja palveluiden säilyminen pohdituttavat.
Tähänastiset monikuntaliitokset ovat antaneet pontta epäilyille: reuna-alueiden palvelut ovat vähentyneet ja niiden poliittinen painoarvo on keventynyt. Ei ole myöskään onnistuttu osoittamaan, että kuntaliitokset olisivat keino organisoida palvelut oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti.
Hallitus pitää sitkeästi kiinni suurkuntaideastaan. Uusi vaihe alkoi, kun suurimmille kaupunkiseuduille räätälöitiin väkisin vääntämällä mahdollisuus pakkoliitoksiin.
Alkukesästä säädettyyn kuntarakennelakiin suunnitellaan täydennystä, joka sallisi pakkoliitoksen suunnitellun uuden kunnan äänioikeutettujen enemmistön ollessa liitoksen kannalla. Kansanäänestyksen tulos olisi tarvittaessa ratkaisevampi kuin peruskuntien valtuustojen enemmistön näkemys.
Tähän asti kansanvaltamme perusta on ollut edustuksellinen demokratia ja kansanäänestysten rooli on ollut neuvoa antava. Vaikka esimerkiksi entisen Nurmon kunnan asukkaiden selvä enemmistö oli kuntaliitosta vastaan, se valtuuston niukalla enemmistöllä liittyi Seinäjokeen.
Suurimmilla kaupunkiseuduilla tilanne kääntyisi kuntajaotuksesta päätettäessä toiseksi: suora demokratia ohittaisi tietyissä tapauksissa edustuksellisen demokratian. Muutos olisi periaatteellisesti erittäin merkittävä.
Hallitus on tarkoitushakuinen: kansanäänestys järjestettäisiin kaavaillun suurkunnan alueella ja enemmistön kanta ratkaisisi. Useimmissa keskuskaupungeissa ylivoimainen enemmistö kannattaa kuntaliitoksia. Kehyskuntien asukkaiden kriittisempi näkökulma ei tilannetta muuttaisi, sillä heidän äänimääränsä ei riittäisi. Hallituksen esittämä menettely on suoran demokratian irvikuva.
Hallituksen esitys on epäoikeudenmukainen. Itsestään selvästi kansanäänestyksen tulosta tulisi tarkastella kunnittain. Tällöin ei kuitenkaan saavutettaisi hallituksen haluamaa lopputulosta, sillä kansanäänestyksen tulos olisi ristiriitainen eikä riittävän vahvoja perusteita kuntaliitoksen puolesta saataisi.
Hallituksen uusin esitys on murheellinen osoitus arvovallan politiikan järjen ja pelisilmän sumentavasta voimasta.
Kun kuntauudistus on ajautunut ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin, yritetään epätoivoisilla keinoilla pelastaa kelvottomasti valmistellun reformin rippeet. Huonosti harkittu yritys oireilee hallituksen kuntapoliittisen uskottavuuden peruuttamatonta murenemista. Samalla se kertoo hallituksen vaikeuksista hahmottaa kuntien päättäjien ja kansalaisten arkea. Pakkokeinojen sommittelu on heikkouden ja osaamattomuuden tunnustamista.
Olisi viimein hyväksyttävä, ettei sote-uudistus etene kuntauudistuksen kautta. Sote-uudistuksen tie on Ruotsin maakäräjähallinnon tyyppinen maakuntamalli, jota on jo kauan sovellettu Ahvenanmaalla. Kunnat ovat lähiyhteisöjä eivätkä väestöpohjista muodostuvia tulosyksiköitä. Ei ole häpeä tunnustaa, että todellisuus on osoittautunut hallitusohjelmaa vahvemmaksi.
Arvoton ketkuilu demokratiamme ja kuntien itsemääräämisoikeuden ytimessä kannattaisi lopettaa, koska viimeistään perustuslakivaliokunta joutuu toteamaan hallituksen uusimman kuntaliitoskaavailun mahdottomuuden.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
