Keskittämällä tuloksia
Ritva Reinikka antaa arvioinnissaan kymmenen suositusta suomalaisen kehitysyhteistyön vaikuttavuuden parantamiseksi.
Suunnittelun aikajänne on ulotettava hallituskautta pidemmäksi. Reinikka pitää parempana mallina eduskunnan hyväksymää periaatepäätöstä.
Toiminnan tulosten parempi analysointi auttaa tunnistamaan niin parhaat kuin korjausta vaativat käytännöt. Tutkimukseen kannattaisi tästä syystä panostaa kohtuumäärä resursseja.
Kansalaisjärjestöjen työn tuloksia on arvioita nykyistä tiheämmin. Tuettavien hankkeiden lukumäärää ja toimialoja tulisi karsia. Reinikka harkitsisi järjestöjen sektoriavun yhdistämistä tiiviimmin Suomen ja valittujen kumppanimaiden kahdenväliseen työhön – kuitenkin niin, ettei järjestöjen itsenäisyys siitä kärsi.
Kahdenvälisiä maaohjelmia tulee jatkaa, mutta niitäkin tulee keskittää suuremmiksi kokonaisuuksiksi.
Hauraiden maiden merkitys kehitysohjelmissa tulee tärkeämmäksi sitä mukaa, kun keskituloisten maiden määrä lisääntyy. Pienenä maana Suomen kannattaa kuitenkin toimia vain muutamissa hauraissa valtioissa samanaikaisesti.
Myös sitä, kuinka monessa monenkeskisessä kansainvälisessä järjestössä halutaan vaikuttaa samaan aikaan, on hyvä pohtia.
Finnfundin riittävästä pääomasta tulee huolehtia, sen korkotukiluottoja tulee uudistaa ja niiden hallintoa parantaa.
Taloudellista päätösvaltaa tulee siirtää ulkoministeriöltä (UM) suurlähetystöihin.
Osaava kehityskysymysten henkilöstö on keskeistä laadun ja tuloksellisuuden kannalta.
UM:n tulee antaa arvoa kehitystehtävissä tarvittaville taidoille.
Kehitysyhteistyön tuloksista on viestittävä kansalaisille entistä selkeämmin muun muassa eri kohderyhmät huomioiden.
Reinikka selvitti Suomen julkisrahoitteisen kehitysyhteistyön laatua eduskunnan toimeksiannosta.
Results on the ground? -raportti ja sen suomenkielinen tiivistelmä löytyvät ulkoministeriön verkkosivuilta.
Kaijaleena Runsten
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
