Kuoppala vie aikamatkalle 1800-luvun miljööseen
Ari ja Anu Vastamäki ovat vaalineet antaumuksella Kuoppalan kotiseututaloa ja yli 2 000 talonpoikaisesineen kokoelmaa. Nelivuotiaalla Veli-Pekalla riittää tilaa temmeltää. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoKOKEMÄKI (MT)
Köröttelen pitkin Kauvatsantietä ja yritän tihrustaa. Navigaattori sanoo, että perillä ollaan, mutta Kuoppalan kotiseututaloa ei näy.
Onneksi Ari Vastamäki vastaa puhelimeen ja ohjaa kääntymään huomaamattomalle, ruohottuneelle sivutielle, jonka nimikyltinkin joku on kähveltänyt.
Vain kivenheiton päässä päätieltä avautuu upea lampi ja sen takana siintää harmaiden rakennusten pihapiiri. Pala palalta silmien eteen hahmottuu yksi Suomen hienoimmista maaseutumuseoista – tai siis kotiseututaloista.
Ei ihme, että Nelosen Farmari-sarjan tekijät päätyivät tänne.
Kuoppalan isäntäpari Anu ja Ari Vastamäki ei halua puhua museosta, vaan kotiseututalosta.
”Se oli fiksu ajatus pihapiirin rakentaneelta Kosti Tuomelta.”
Museo viittaa jotenkin yleisessä käytössä olevaan paikkaan. Vastamäet haluavat säilyttää alueen yksityisyyden ja hoitaa sitä haluamallaan tavalla.
”Ilkivaltakin huolettaa.”
Yksityisyydestä joustetaan Kokemäki-viikon ajaksi huomisesta alkaen, jolloin vieraat pääsevät tutustumaan oppaan johdolla hienosti vaalittuun 1800-luvun miljööseen ja sinne kerättyyn talonpoikaisantiikkiesineistöön.
Pihassa pulppuaa kaksi suihkulähdettä, pulppusi jo sata vuotta sitten. Vesi tulee omalla paineella joesta, ennen puukourussa ja nyt muoviputkea pitkin. Samaa putkea käytetään kalalammen täyttämiseen keväällä.
”Toivottavasti suihkulähteisiin riittää vettä, sillä Kuoppalanjoki on aika kuiva.”
Kuoppalan historia yltää ainakin 500 vuotta taaksepäin. Päärakennuksen vanhin osa on 1700-luvun alkupuolelta ja toinen pää 1800-luvulta. Muita taloja kylässä ei silloin ollut.
Huittislainen Kosti Tuomi hankki alueen 1977 ja ryhtyi kasvattamaan kalanpoikasia. Pakettipellolle pengerrettiin muutaman hehtaarin lampi.
Kuhanpoikasia kasvatetaan kolmessa lammikossa luonnonravinnolla.
Syksyllä nähdään, miten poikaset ovat pärjänneet ja kasvaneet. Jos hyvin käy, lähiseudun järviin siirretään parisataatuhatta pikkusormenmittaista kuhanpoikasta syksyllä, kun altaat tyhjennetään, Vastamäki toteaa.
Tuomi ryhtyi kunnostamaan päärakennusta ja löysi lautaverhoilun alta vanhan hirsitalon.
Kipinä vanhan vaalimiseen syttyi. 30 vuodessa Tuomi kunnosti alueen, siirsi lähiseudulta rakennuksia ja piha muuttui umpipihaksi.
Ensimmäinen tarve-esine oli vanha kehto.
Lisää vanhoja talonpoikaisesineitä kertyi huutokaupoista ja antiikkiliikkeistä. Vanhimmat ovat 1600-luvulta.
Wenzel Hagelstam ja Kari-Otso Nevaluoma julkaisivat vuonna 2005 kirjan Suomalaista talonpoikaisantiikkia, joka keskittyy Kosti Tuomen yli 2 000 esineen kokoelmiin.
Samoihin aikoihin Tuomi alkoi hakea työlleen samanhenkistä jatkajaa. Kaupat tehtiin kahdeksan vuotta sitten. Tuomi on edelleen tuttu vieras Kuoppalassa.
Vastamäet ovat pitäneet alueen yksityiskäytössä ja samalla antaumuksella kunnostaneet sitä. Maata on hankittu lisää ja pihapiiriä ja lammikoita on laajennettu.
Suururakka oli, kun Tuomen Mynämäeltä hankkima päärakennus siirrettiin tontin läpi virtaavan Kuoppalanjoen törmälle. Komea eteinen tuotiin perille kokonaisena.
Kuoppala koostuu 16 rakennuksesta. Vanhaa esineistöä on päärakennusten ohella aitoissa ja ladoissa. Metsästyskokoelmasta löytyy kotkalle tarkoitettu ansa.
Farmari-sarjan kuvaukset saavat Vastamäet edelleen hyvälle tuulelle, vaikka monenlaista se vaati. Alue oli liian siisti 1800-luvun maatilaksi, joten nurmikot piti jättää leikkaamatta, paikat hoitamatta ja rakennukset tyhjentää.
Nurmikot on taas leikattu ja paikat pantu kuntoon. Kilpailijoiden rakentama eläinsuoja on sijoillaan ja saa asukkaaksi lampaita ja kanoja.
Kisassa käytetty säkki odottaa vieraita samassa ladossa, jossa ohjelmaa kuvattiin, samoin talikko ja muuta rekvisiittaa, mutta heinäpaalit on siivottu pois.
Vuoden farmariksi valittu Sanni Korva Kittilästä on koko viikon Kuoppalassa.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
