Wahlroosin kartano palkittiin luonnonhoidosta: Riistanhoito on paljon enemmän kuin ruokintaa

”Ylämaankarjajässikät ovat syödessään tehokkaita luonnon­hoitajia. Ne popsivat rantaa avoimeksi ja tuovat ravinteita pois merta rehevöittämästä”, tilanhoitaja Kari Ehrnrooth kiittelee. Kuva: Kari Salonen

Muhkea ylämaankarja popsii ruovikkoa Viurilanlahden rantalaitumella. Niiden tehtävä on pitää maisema avoimena ja kantaa ravinteita pötseissään pois merenlahdesta. Kauempana pyrähtää lentoon tuhansien merihanhien parvi. Tavit ja monet kahlaajat viihtyivät Natura-alueella vielä syyskuussa.

Tällä rannalla ei siis metsästetä, vaikka riistatalous on yksi Åminne godsin, eli salolaisittain Joensuun kartanon, yksi vahvuus ja valtti.

Kartano sai arvostetun eurooppalaisen Wildlife Estates -tunnuksen tänä vuonna. Tunnus kertoo pitkäaikaisesta ja sinnikkäästä työstä luonnon monimuotoisuuden ja riistanhoidon hyväksi.

”Kartanossa on vuosikaudet panostettu metsä-, maa- ja riistatalouteen, niiden yhteensovittamiseen ja kestävään luonnon monimuotoisuuden hoitoon”, metsänhoitaja Kristoffer Ranc­ken sanoo.

Hän oli tilalla töissä jo silloin, kun pankkiiri Björn Wahlroos osti kartanon vuosituhannen alussa. Uusi isäntä toi riistanhoidon ja metsästyksen vahvasti kartanon arkeen.

Jahtivuorokausia kertyy vuodessa kolmisenkymmentä. Harva huomaa, miten valtavasti työtä se vaatii. Riistanhoito on paljon enemmän kuin ruokintaa. Koko biotooppi täytyy pitää kunnossa, Rancken toteaa tyytyväisenä.

Riistanhoitajana toimii Aleksi Kokko.

”Riistan pitää voida hyvin ja metsästäjien täytyy voida nauttia metsästyselämyksestä turvallisesti ja hyvin”, hän sanoo.

Onnistumisen eväät ovat yhteistyössä, jota tehdään kartanolla, mutta myös paikallisten metsästysseurojen kanssa.

Kyse on tuottavan maa- ja metsä­talouden sekä riistanhoidon järkevästä yhteensovittamisesta, tilanhoitaja Kari Ehrnrooth toteaa.

Peltotöissä jätetään riistalle sopivasti suojaa. Riistapelloilla ja -kaistoilla kasvaa maissia ja durraa, joka maistuu monelle peltolinnulle. Joen rannan suojakaistassa käy valtava kuhina kuin vakuudeksi, että riistalinnut ovat löytäneet sieltä sekä ruokaa että suojaa.

Riistanhoitaja Kokko osoittaa pusikoita, jotka ovat pelto­aukean keskellä kulkevan sähkölinjan juurella. Pensaat on jätetty osaksi ekologista käytäväverkostoa. Samalla ne mahdollistavat peltotöille suoremmat ajolinjat. Maatalouteen tulee vauhtia ja riistalle löytyy tilaa.

Halikonjoen rantapenkkojen kasvullisuus estää ravinteiden valumisen jokeen, tarjoaa ruokaa ja suojaa riistalle ja saalista metsästäjille.

Rantapeltojen reunoilla on myös sepelkyyhkyjen ruokintaa. Puidulle ohrapellolle on jätetty pitkä sänki.

Tilanhoitaja Ehrnrooth sanoo käyttäneensä puintiin riipijä­pöytää. Sato saadaan talteen, kasvipeitteisyys säilyy pellolla ja pitkä sänki tarjoaa peltolinnuille suojaa. Monimuotoisuus hyötyy.

”Riista houkuttelee myös pienpetoja”, Kokko heittää esiin kolikon toisen puolen ja kertoo, että supikoiria, minkkejä ja muita vieraspetoja on Viurilanlahden tuntumasta pyydystetty yli 400 muutamana viime vuotena.”