Rytmi muuttuu liikkeeksi
”Minäkin olen aloittanut voimistelun 1,5-vuotiaana vanhempi-lapsijumpassa”, paljastaa 15-vuotias Janica Valkeapää (kuvassa etualalla). Janne Nousiainen Kuva: Viestilehtien arkistoKEURUU (MT)
Rytmi vie mennessään ja askel nousee kevyesti. Hiki nousee hetkessä pintaan, kun parikymmentä naista askeltaa steppilaudoillaan.
”Liikkuminen on paitsi hauskaa, siitä tulee myös hyvä olo”, vakuuttaa Keuruun naisvoimistelijoiden puheenjohtaja Noora Kinnunen, 25.
Keuruun naisvoimistelijat on mainio esimerkki voimisteluseurasta, jollaisia toimii Suomessa satoja.
Yli 60 vuotta vapaaehtoisvoimin toiminut seura sai viime vuoden lopussa Suomen voimisteluliiton Tähtiseura-palkinnon.
”Palkinto lämmitti meillä kovasti mieliä. Edustamme kuulemma erinomaisesti harrastajavoimisteluseuroja, mikä on juuri meidän toimintamme ydin.”
Tyypillinen Keuruun naisvoimistelijoiden jäsen aloittaa voimistelu-uransa vauvana.
”Yli puolet nykyisistä jäsenistämme tulee sisään vanhempi-lapsiryhmien kautta”, tietää Kinnunen.
”Minä itse olen siitä esimerkki. Olin juuri oppinut kävelemään, kun puolitoistavuotiaana aloitin äitini kanssa jumpan.”
Keuruun naisvoimistelijoiden vanhempi-lapsijumppa on aloitettu vuonna 1990.
”Odotin silloin tytärtäni, kun aloin vetää ryhmää”, muistelee Keuruun naisvoimistelijoiden ohjaaja Anu Nikkilä, 47.
Nikkilä ohjaa päivätyönsä rinnalla viikottain 4–5:tä jumpparyhmää.
”Olen aloittanut itsekin tyttöjumpparina. Äitini on seuran perustajajäseniä ja oma tyttäreni jumppaa seurassa siis jo kolmannessa sukupolvessa”, Nikkilä laskee.
Lapsuudessa alkanut liikuntaharrastus vaikuttaa koko elämään. Keuruun naisvoimistelijoissa se on huomattu ja pistetty merkille.
”Seurasta on kasvanut liikunnanopettajia ja fysioterapeutteja. Monelle liikunnasta on tullut elämänmittainen tapa”, tietää terveyskasvatusta itsekin opiskeleva tuleva terveystieteen ja kotitalouden opettaja Noora Kinnunen.
Parhaimmillaan kyse on elämänmittaisesta harrastuksesta, josta riittää ammennettavaa vuodesta toiseen.
”Olemme pyrkineet tarjoamaan eri tasoisia ryhmiä niin, että mukaan lähtemiselle on mahdollisimman matala kynnys. Me emme tee kuntotestejä ovesta sisään tuleville”, Anu Nikkilä sanoo.
Esimerkiksi alakouluikäisille on tarjolla useita eri ryhmiä, jotta tasoerot olisivat mahdollisimman pieniä.
Keuruun naisvoimistelijoilla on myös yksi tärkeä periaate:
”Me emme kilpaile. Kilpailuhenki tappaa helposti ilon ihanasta harrastuksesta”, Kinnunen kertoo.
Kinnusen mielestä on tärkeää, ettei tyttöjä jatkuvasti arvioida ja jaotella hyviksi ja huonoiksi.
”Monessa kilpaurheilulajissa ne, jotka eivät halua kilpailla, karsitaan nopeasti pois joukosta. Jos et ole tosissasi, et kuulu joukkoon. Me haluamme, että lapset ja nuoret voivat harrastaa muutakin.”
Kilpailemattomuus ei tarkoita, etteivätkö seuran jäsenet esiintyisi.
”Järjestämme näyttävät ja suositut kevät- ja joulunäytökset. Sali on täynnä ja kaikki pääsevät esiintymään”, Nikkilä muistuttaa.
Tämän vuoden suuri koitos on Sun Lahti -suurtapahtuman kenttänäytös, jonne Keuruulta on lähdössä 105 jumpparia.
Kaikkiaan 6.–9. kesäkuuta järjestettävään tapahtumaan odotetaan yli 10 000:ta osallistujaa ympäri Suomen.
”Voimistelemme siellä satojen voimistelijoiden rinnalla. Suurtapahtumiin on ollut meiltä aina lähtijöitä. Kun kolmannes seuran jäsenistä on lähdössä, se on huippu-upeaa!”
Oma haasteensa paikallisesti toimivalle voimisteluseuralle on raha.
”Pyrimme kulkemaan ajassa mukana, mutta meillä ei ole varaa kalliisiin lisenssikoulutuksiin, jotta saisimme muodin mukaisia ryhmiä meille”, Kinnunen huokaa.
Seuran jäsenille halutaan tarjota ajan mukaista ohjelmaa. ”Periaatteessahan moni lisenssoitu liikuntamalli on hyvin lähellä sitä, mitä on ollut tarjolla aina ennenkin. Joku on vain osannut tehdä tuotteen, joka myy hyvin.”
Keuruulla ei siis ole tarjolla zumbaa, mutta sunnuntaisin Keuruun naisvoimistelijoilla on sumbaa.
Vaikka suurin osa Keuruun naisvoimistelijoiden 280 jäsenestä on naisia ja tyttöjä, toimintaa järjestetään myös miehille ja pojille.
”Meillä on miehille oma ryhmä, Köriläät. Ryhmä pelaa pääasiassa sählyä mutta kokeilee kaikenlaista muutakin”, kertoo Nikkilä.
Myös pojille on oma seikkailuryhmänsä. ”Vaikeat askelkuviot pelottavat, vaikka mielestäni pelkkä miessukupuoli ei tee ihmisestä kömpelöä.”
Miesten mukaan saaminen on kaikkien voimisteluseurojen ikuisuusongelma.
”On tärkeää, että perheen miehet ovat mukana toiminnassa. Ilman isien, aviomiesten ja poikaystävien apua näytösten huoltohommat eivät sujuisi. Kaikkia tarvitaan.”
STINA HAASO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
