Naamakirja tutuksi kädestä pitäen
”Me luotsitkaan emme ole nörttejä, joten puhumme luotsattavien kanssayhteistä kieltä”, pohtii Eeva Nurmi (oik.) opastaessaan Pirkko Arraa sosiaalisen median käytössä. Stina Haaso Kuva: Viestilehtien arkistoHUMPPILA (MT)
Puheen sorinasta päätellen Eeva Nurmella, 61, ja Pirkko Arralla, 71, on hauskaa. Rouvat istuvat Humppilan Tourunkulmalla Nurmen talon tietokoneen äärellä ja opiskelevat sosiaalisen median saloja.
”Minä olen niin epävarma tietokoneen kanssa”, tunnustaa Arra.
”Kerran jouduin soittamaan lapsille perään, kun olivat jättäneet koneen auki ja vaikka mistä painelin, se vaan hurisi ja sininen valo paloi!”
Humppilan Venäjän kylällä asuva Arra on tullut nyt siihen tulokseen, että netin käyttöä on syytä opetella.
”Minulla ei ole enää omaa konetta, mutta pääsen lapsien koneelle tarvittaessa. Kaikki puhuvat netistä ja ovat Facebookissa, joten täytyy minun ainakin yrittää.”
Kuin tilauksesta, Eeva Nurmi on juuri syksyllä käynyt Maa- ja kotitalousnaisten verkkoluotsi-koulutuksen.
Järjestön valtakunnallisena puheenjohtajana yhdeksän vuotta toiminut Nurmi on tottunut ruohonjuuritason tekemiseen ja näkee, että etenkin ikäihmisten verkkoon saaminen on tärkeä tehtävä.
”Mielestäni sähköposti ja Facebook ovat tarpeellisimmat. Kun maaseudulla asutaan itsekseen ja ikääntyneellä liikkuminen alkaa käydä vaikeammaksi, ei saa jäädä yksin. Näiden uusien kanavien kautta voi säilyttää yhteyksiä”, pohtii Nurmi.
Myös Skype, jolla voi soittaa ilmaiseksi tietokoneelta toiselle, on avannut monelle mummolle ja vaarille uudenlaisen mahdollisuuden pitää yhteyksiä yllä kaukana asuviin lapsenlapsiin.
”Jos lapset ovat muuttaneet ulkomaille ja yhteydenpito on muuten vaikeaa, netin avulla löytyykin yhteistä aikaa mummun kanssa.”
Netistä löytyy myös monia tapoja viihdyttää itseään. Nurmi suosittelee kurkkimaan iltapäivälehtien verkkosivuja.
”Ja se Juutuubbihan (Youtube) on hauska. Jos kirjoitat sinne lehmän lypsy, sieltä löytyy varmasti jonkun laittama pieni elokuva aiheesta.”
Yksi suurimmista esteistä ikäihmisten saamisessa sosiaalisen median käyttäjiksi on vanha kunnon epäluuloisuus.
”Ahdistus on uskalluksen puutetta”, tulkitsee Nurmi.
”Minua ainakin ahdistaa kovasti tuo kone. Koen epävarmuutta enkä edes tiedä mitä sillä voisi tehdä”, Arra pohtii.
Nykyään vastaan tulee säännöllisesti tilanteita, joissa netistä pitäisi osata hakea lisätietoa.
”Usein lehtijutuissa on maininta, että katso www sieltä ja täältä. Ja enhän minä mitään pääse katsomaan! Kun ei osaa käyttää konetta, tuntee itsensä ihan toisen luokan kansalaiseksi.”
Lapset tuntuvat viihtyvän tietokoneidensa äärellä liiaksikin.
”Se minua ahdistaa, että kun aikuinen tytär tulee kotiin, hän istuu saman tien tietokoneelle ja puhuu kännykkäänsä, kun minulla olisi tuhat ja sata asiaa, joista haluaisin puhua.”
Maa- ja kotitalousnaisten verkkoluotsit muistuttavat myös netin käytön turvallisuuskysymyksistä.
”Pienten lasten kuvien julkaisemisen kanssa on oltava huolellinen. Salasanojen on oltava riittävän pitkiä ja mukaan isoja kirjaimia sekä numeroita.”
Nurmi muistuttaa myös, että aina on olemassa niitä, jotka yrittävät käyttää kepulikonsteja. ”Kaikki omat salasanat ja tunnukset pitää säilyttää huolellisesti.”
Vaikka alku onkin hankalaa, sosiaalisesta mediasta saa paljon iloa.”
STINA HAASO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
