Analyysi: Putinin yksi katkera virhearvio: EU rimpuilee odotettua nopeammin ja päättäväisemmin irti Venäjältä tulevasta energiasta
Nopeita ratkaisuja ei ole, mutta muutosta ajetaan nyt läpi entistä päättäväisemmin raskaista taloudellisista seurauksista huolimatta.
Myös eurooppalaisessa energiapolitiikassa rikotaan nyt tabuja Putinin aloittaman Ukrainan sodan vuoksi. Saksa saattaa jatkaa ydinvoimaloittensa käyttöä pystyäkseen tehokkaammin vähentämään riippuvuuttaan Venäjältä tulevasta energiasta.EU on Saksan johdolla vaarallisen riippuvainen Venäjän energiatoimituksista. Tämä koskee niin kaasua, öljyä kuin kivihiiltäkin.
Sitä historialliset täyskäännökset EU:n ja yksittäisten EU-maiden Venäjä-politiikassa eivät muuksi muuta.
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyökkää Ukrainaa vastaan entistä rajummin vastatoimista huolimatta. Samaan aikaan hänen energia-aseensa on Euroopan ohimolla. Jos Moskova päättäisi sulkea kaasuhanat, monet EU-maat olisivat viimeistään seuraavan talvikauden lähestyessä suurissa vaikeuksissa.
Putinin kärsimät menetykset olisivat nekin toki massiivisia. Pelkästään Saksan öljy- ja kaasuviennistä Venäjä saa vuosittain lähes 20 miljardin euron tulot. Päälle tulee vielä kivihiili. Noin puolet Saksan tuontikivihiilestä tulee Venäjältä.
Viime päiviin asti näytti vielä siltä, että energiarintamalla Putin on niskan päällä.
USA ja EU ovat Venäjän rahoitusalaan kohdistuneissa pakotteissa pyrkineet pitämään huolta siitä, että energiatoimituksiin liittyvä maksuliikenne pyörii.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on sisäpoliittisesti heikoilla. Hän haluaa kaikin keinoin välttää sen, että polttoaineiden hinnat nousevat. Sama koskee vaaleihin valmistautuvaa Ranskan presidentti Emmanuel Macronia.
Energiapolitiikassakin Putinin päätön sota murentaa nyt kuitenkin kiveen hakattuja periaatteita. Eurooppa rimpuilee irti venäläisestä energiasta hyvin päättäväisesti ja myös ilmeisen lopullisesti. Paluuta entiseen on vaikea kuvitella.
Venäjän koko vinoutunut valtiokapitalismi perustuu edelleen fossiilisiin polttoaineisiin, joista länsimaat maksavat hyvän hinnan. Siksi ylivertaiseksi oletettua energia-asetta pitelevän Putinin käden täytyy vapista.
Yksi pysäyttävä merkki EU-maiden päättäväisyydestä on se, että vielä toiminnassa olevien ydinvoimaloiden jatkokäyttö ei enää ole Saksan vihreille tabu. Myös maan energiakonsernit kääntävät takkiaan.
Tähän asti kolmea käytössä olevaa ydinvoimalaa pyörittävät yhtiöt ovat korostaneet, ettei päätösten peruminen ole mahdollista, vaikka se esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen leikkaamisen kannalta olisi järkevää.
Jos kahden 1,4 gigwatin ja yhden 1,5 gigawatin ydinvoimalan käyttöä jatketaan, Saksan ja koko Euroopan on hitusen helpompi purkaa Venäjä-riippuvuuttaan.
Myös liittokansleri Olaf Scholzin hallituksen päätös luopua hiilen käytöstä jo 2030 on asetettu kyseenalaiseksi, vaikka se vaikeuttaisi huomattavasti asetettujen kunnianhimoisten päästövähennysten saavuttamista. Edellinen hallitus linjasi hiilen käytön takarajaksi vuoden 2038.
Lisää hiiltä ja myös öljyä Eurooppa pystyy haalimaan kohtuullisen helposti muualta, jos toimitukset Venäjältä pysähtyvät.
Saksan vihreä talous- ja ilmastoministeri Robert Habeck lensi tiistaina Yhdysvaltoihin neuvottelemaan valtiovarainministeri Janet Yellenin kanssa siitä, miten USA ja sen liittolaiset hyödyntävät koordinoidusti kansallisia öljyreservejään, jos Venäjän hanat sulkeutuvat.
Kaasu on Euroopalle kaikkein suurin ongelma. Noin puolet Saksan ja noin 40 prosenttia koko Euroopan tarvitsemasta maakaasusta tulee Venäjältä.
Qatar ja muut potentiaaliset kaasuntuottajamaat ovat varoittaneet, että Venäjältä Eurooppaan tulevan kaasun korvaaminen nopeasti on mahdotonta. Siirtymävaihe kestää vähintään vuoden.
Euroopalta puuttuu myös kapasiteettia ottaa vastaan nesteytettyä kaasua eli LNG:tä. Saksa, jolla ei ole ainuttakaan omaa terminaalia, on uhonnut rakentavansa kaksi uutta pikavauhtia. Asiantuntijat muistuttavat, että pikavauhti tarkoittaa tässä tapauksessa vähintään kolmea vuotta.
Espanjassa on paljon vapaata terminaalikapasiteettia. EU:n huonosti koordinoitua energiapolitiikkaa kuvaa se, että Espanjan terminaaleja ei pystytä hyödyntämään, koska maata ei ole kytketty muun Euroopan kaasuverkkoon.
Kaikista näistä haasteista ja rankoista seurauksista huolimatta EU-maat valmistautuvat nyt selvästi siihen, että Venäjältä ei välttämättä pian enää saada riittävästi kaasua, jos saadaan ollenkaan.
Samaan aikaan tehdään kaikki mahdollinen sen eteen, että venäläisestä kaasusta voidaan luopua tarvittaessa kokonaan paljon suunniteltua aikaisemmin.
Viimeksi mainittu on Putinin ja koko fossiilisista polttoaineista riippuvaisen Venäjän talouden pahin painajainen.
Lue myös:
Suomi toimittaa Ukrainaan rynnäkkökivääreitä, ammuksia ja kertasinkoja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
