Maitotilojen talouskriisi ei ole leikannut keskituotosta
Maidon hinnan lasku ja maitotilojen heikentynyt talous eivät ole leikanneet keskituotoksia, Pro Agrian tilastot kertovat.
Vuosien paikoillaan junnaamisen jälkeen tuotosseurantaan kuuluvien tilojen keskituotos lähti viime vuonna viimein selvään nousuun ja kiri 9 112 maitokiloon lehmää kohden. Parannusta tuli 154 kiloa, mikä on suurin nousu vuoden 2006 jälkeen.
Nyt päästiin kunnolla eteenpäin ja samalle tuhatluvulle naapurimaiden kanssa, kehityspäällikkö Sanna Nokka totesi Pro Agrian maidontuotannon tulosseminaarissa keskiviikkona.
Tanskassa tuotosseurantakarjojen keskituotos on 9 663 kiloa ja Ruotsissa 9 445 kiloa.
Myös alkuvuoden tilastot näyttävät hyvältä, Nokka kertoi. ”Nyt keskituotos näyttää olevan 9 200 kilon tasoa.”
Tuotosseurantaan kuuluu 72 prosenttia karjoista ja 81 prosenttia lehmistä.
Keskituotoksen nousuun vaikutti Nokan mukaan moni tekijä, esimerkiksi navettaolojen paraneminen, parempi eläinaines, hyvä ruokinta ja yrittäjien osaaminen.
Poikimaväli on lyhentynyt viime vuodesta kahdella päivällä, mikä osaltaan nostaa tuotosta. Myös keskipoikimakerta on noussut hiukan. Se on luku, joka kertoo, miten monta kertaa lehmä poikii elinaikanaan.
Maitotuotos on yleensä korkeimmillaan neljännen ja viidennen poikimisen jälkeen, joten pitkäikäiset lehmät pääsevät parhaisiin tuloksiin.
Hedelmällisyydessä ja kestävyydessä on vielä paljon tekemistä. 28 prosentissa tapauksista, joissa lehmä poistettiin karjasta ensimmäisen poikimisen jälkeen, oli syynä, ettei se tullut uudestaan tiineeksi.
Keskituotos nousi viime vuoden tapaan enemmän suurissa kuin pienissä karjoissa.
”Isompien tilojen parempaan tuotokseen vaikuttaa muun muassa lypsykertojen määrä”, Nokka kertoo. Robottitiloilla keskituotos oli lähes 500 kiloa korkeampi kuin kaksi kertaa päivässä lypsävillä tiloilla.
Vain muutamalla tilalla lehmät lypsetään kolmesti päivässä. Niillä keskituotos oli lähes tuhat kiloa korkeampi kuin kahdesti lypsävillä.
Tuotosseurantakarjojen lehmistä 53 prosenttia asui viime vuonna pihatossa. Edellisvuonna osuus oli puolet.
”Hyvät työolot yrittäjälle ja lypsylehmälle toteutuvat helpommin pihatossa kuin parsinavetassa. Suurin vaikutus eläinten hyvinvointiin on kuitenkin yrittäjällä itsellään”, Nokka sanoo.
Tuotosseurantatiloilla on satsattu esimerkiksi lehmien makuumukavuuteen.
Pro Agrian tietokannan tiloista enää 22 prosenttia on sellaisia, joiden parren pinta on pelkkää betonia. 64 prosentilla tiloista parsissa on kumimatot ja 13 prosentilla parsipedit. Hiekka- tai olkipohja on noin prosentilla karjoista.
”Pintamateriaalista riippumatta makuuparsien riittävä kuivitus takaa vielä paremman tuloksen”, Nokka muistuttaa.
Lypsylehmän olisi hyvä maata 12–14 tuntia vuorokaudesta. Makuulla utareen verenkierto tehostuu ja maitoa tuotetaan tehokkaammin ja enemmän. Lehmän jalat kuivuvat ja lepäävät.
Maidontuotannon kannattavuus oli ennen viime vuoden lopun hinnanlaskuja hyvä, mutta kuluva vuosi näyttää heikolta, talouspalvelujen kehityspäällikkö Ari Enroth Pro Agria keskusten liitosta kertoo.
”Jos koko kuluvan vuoden keskimääräinen tuottajahinta on samalla tasolla kuin helmikuun hinta eli 38 senttiä litralta, ennuste yrittäjän tappioksi on 8 senttiä litralta.”
Alhainen tilityshinta houkuttelee tuottamaan enemmän maitoa, jotta pienentyneitä tuloja saadaan katettua, Pro Agrian palveluryhmäpäällikkö Henna Mero toteaa.
”Navetoiden ylitäyttöä on vältettävä. Jokaisella lehmällä tulee navettatyypistä riippumatta olla oma paikka”, Mero sanoo. Pihatossa lehmäpaikkoja olisi hyvä olla noin 10 prosenttia enemmän kuin lehmiä.
Satu Lehtonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
