Kyläkoulujen lopettamiselle löytyy vaihtoehtoja

Kyläkoulun kustannuksia ei pidä laskea oppilaskohtaisina menoina, sillä koulu palvelee kaikkia kyläläisiä yli hallinnollisten sektorirajojen, kirjoittaja muistuttaa. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkisto

Monissa kunnissa haetaan yhä säästöjä pienimpien lasten koulutuksesta, mikä on ristiriidassa sekä koulutuksellisen tasa-arvon että lasten perusoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Sivistyslautakunnat tekevät tärkeitä päätöksiä, jotka koskettavat ydinpalveluiden järjestämistä.

Kyläkoulun säilyttämiskriteerinä näyttää korostuvan ennen muuta oppilasmäärä, jonka rajat ovat koko ajan nousseet. Alakouluna toimivan kyläkoulun luokka-asteita on samalla vähennetty niin, että niissä opetetaan esimerkiksi vain 1.–4. -luokkia, vaikka alakoulu käsittää perinteisesti luokat 1.–6. sekä esiopetuksen.

Määrällinen raja vaikuttaa selkeältä, mutta sen ei tulisi muodostua tärkeimmäksi tekijäksi, kun pohditaan koulujen tulevaisuutta. Kriteerit tulee pohtia tarkkaan ja niiden määrittelyssä täytyy ottaa huomioon paikalliset olosuhteet.

Lapsinäkökulman huomioon ottaminen kaikessa päätöksenteossa on keskeinen lähtökohta kriteerien valinnassa. Silloin lasten koulumatkan pituus – koulumatkaan käytettävä aika – on ainakin yhtä tärkeä ja selkeästi mitattava kriteeri kuin koulun oppilasmäärä, joka vaihtelee aivan ”luonnollisista” syistä.

Mutta miksi opettajamäärä ei voisi vaihdella? Tarvitaan joustavuutta, tervettä järkeä ja hyvää tahtoa.

Viimeistään nyt tulee käynnistää kehittämistyö, jonka tavoitteeksi asetetaan lähikouluina toimivien koulujen säilyttäminen.

Kylien vastakkainasettelun ja kilpailun sijaan on tuettava kylien sekä koulujen välistä yhteistyötä.

Kylät ja niiden koulut ovat ja saavat olla erilaisia; ne edustavat sellaista kulttuurista ”monimuotoisuutta”, jota tulisi vaalia luonnonläheisessä ja kestävää kehitystä tavoittelevassa Suomessa.

Koko maaseudun kannalta kylät ja niissä toimivat koulut ovat todellisia vetovoimatekijöitä, kun perheet/veronmaksajat etsivät sopivaa asuinpaikkaa. Miksi tonttipolitiikassa tätä ei oteta riittävästi huomioon?

Koulujen lopettamisessa on tehty virheitä, joita tulee jatkossa välttää. Hyvin usein lopettamisen valmistelu on tapahtunut ilman osallistavaa kansalaiskeskustelua ja kuulemismenettelyä.

Ylhäältä alaspäin -sanelumenettely ja kiireessä tehty valmistelutyö ei kuulu ’hyvään hallintoon’.

Säästölaskelmissa saattaa olla vakavia virheitä. Tutkimukset ovat osoittaneet jo muutaman vuoden kuluttua, ettei säästöjä olekaan syntynyt. Koulutuksen kustannuksia kuvaavat tilastot osoittavat, että koulutuksen menot ovat kasvaneet jopa neljänneksellä; erityisopetuksen määrä ja oppilashuoltomenot ovat räjähtäneet käsiin. Myös koulukuljetusmenot jatkavat kasvuaan.

Kyläkoulun kustannuksia ei pidä laskea oppilaskohtaisina menoina, sillä koulu palvelee kaikkia kyläläisiä yli hallinnollisten sektorirajojen.

Koulu on kokoontumispaikka ja sen suojissa voivat harrastaa eri-ikäiset ihmiset.

Koulu on kulttuuri- ja oppimiskeskus; se tukee yhteisöllisyyttä ja ihmisten identiteettiä.

Kylän veronmaksajille koulun tarjoama palvelu voi olla ainut vastine, jonka he saavat yhteiskunnalta.

Lasten sivistykselliset perusoikeudet sekä tasa-arvoiset mahdollisuudet saada osallistua lähikoulun palveluihin voivat olla uhattuina.

Koulumatkoihin käytetty aika kaventaa lasten harrastusmahdollisuuksia ja vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja terveyteen.

Koulujen lakkauttamiselle löytyy myös vaihtoehtoja. Kouluista voidaan kehittää kylien toiminta- ja palvelukeskuksia, joissa voidaan tarjota yhtä hyvin lasten päivähoito- kuin vanhusten ateriapalveluja sekä muuta toimintaa asukkaiden tarpeista riippuen.

Tästä löytyy hyviä esimerkkejä eri puolilta maata. Näitä esimerkkejä ja hyviä käytänteitä tulee levittää sekä antaa kaikille kylille mahdollisuus kehittää peruspalvelujaan juuri oman kylän asukkaiden tarpeista lähtien.

Jokainen kylä tarvitsee oman kehittämissuunnitelman, jonka tekemiseen saavat kaikki osallistua.

Kylä- ja vanhempienyhdistykset ovat merkittäviä toimijoita, jotka tuottavat sekä aineellista että henkistä pääomaa koko kaupungille.

Oppilaitosten ja opettajien yhteistyötä sekä verkostoitumista tukemalla voidaan vaikuttaa merkittävästi osaamisen leviämiseen, mistä löytyy uutta kansainvälistäkin tutkimusnäyttöä.

Eira Korpinen

professori (emerita)

Keski-Suomen kylät ry:n

’luvallinen Kuokkavieras’

Jyväskylä

Avaa artikkelin PDF