Elinkeinopolitiikkakaipaa tarkennusta

Keskustelu suomalaisen telakkateollisuuden tulevaisuudesta ryöpsähti liikkeelle hallituksen kieltäydyttyä antamasta korealaiselle STX-telakalle 50 miljoonan euron pääomalainaa. Päätös oli yksi syy siihen, että loistoristeilijätilaus meni STX:n Ranskan telakalle.

Vaikka elinkeinopolitiikka on hallituksessa kokoomuslaisen elinkeinoministerin Jan Vapaavuoren vastuulla, on laivatilauksen menettäminen kova paikka erityisesti valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen johtamalle SDP:lle. Monien SDP:n kannattajien mielestä perinteinen teollisuus on jäänyt puolueessa liian vähälle huomiolle.

Urpilainen joutui selittelemään hallituksen linjaa keskiviikkona SDP:n puoluehallituksen kokouksessa. Urpilaisen mielestä valtio ei voi lähteä osakkaaksi STX:n telakkaan ja pelastamaan huonosti menestyvää yritystä.

Muun muassa AKT:n valtuuston varapuheenjohtaja Jape Lóven ihmettelee hallituksen linjaa: Jos kriisissä olevia yrityksiä ei kerran tueta, koskeeko se myös pankkeja? (HS 10.1.)

Elinkeinoministeri Vapaavuori kirjoitti blogissaan, ettei valtio tue kannattamatonta liiketoimintaa eikä ryhdy yrittäjäksi. Vapaavuoren mukaan kestävä kasvu ei voi perustua mihinkään muuhun kuin kannattaviin yksityisen sektorin työpaikkoihin. Hallitus voi olla hänen mielestään ainoastaan luomassa yrittäjä- ja yritysmyönteistä ilmapiiriä sekä suotuisaa liiketoimintaympäristöä.

Asia ei ole näin yksinkertainen. Valtion rooli yritystoiminnassa ja erityisesti sen luomisessa on ollut Suomessa perinteisesti erittäin vahva. Monet suuret teollisuusyritykset ovat syntyneet täysin valtion voimavaroin. Huolimatta siitä, että omistuksia on myyty paljon, on valtiolla edelleen suuri rooli monissa yrityksissä. Nämä yritykset kilpailevat yksityisten yritysten kanssa.

Esimerkiksi nykyisen Stora-Enson juuret juontavat siihen, kun valtio osti konkurssikypsän W. Gutzeit & Co -yhtiön sen norjalaisilta omistajilta vuonna 1918.

Valtio omistaa enemmistön muun muassa Altiasta, Finnairista, Itellasta, Kemijoki Oy:stä, Neste Oilista, Patriasta, Fortumista, Vaposta, Veikkauksesta ja VR:stä.

Valtion omistuksia hallitsevan Solidiumin salkusta löytyy omistuksia esimerkiksi Sonerasta yli 2,6 miljardia, Sammosta kaksi miljardia, Stora Ensosta ja Metsosta yli puoli miljardia. Valtio omistaa myös Ruukkia, Kemiraa, Elisaa, Outotecia, Tietoa ja Talvivaaraa.

Jos päättäjät olisivat aikoinaan olleet Vapaavuoren linjoilla, olisi Suomen teollistaminen jäänyt toteutumatta. Vaikka pääomatilanne Suomessa on kehittynyt teollistamisen alkuvuosista, on yksityisten pääomien niukkuus edelleen ongelma.

Valtiovallan tehtävänä on tietenkin luoda yritystoiminnalle edellytyksiä. Miten tässä nykyaikana onnistutaan?

Hallitukselle on sadellut neuvoja. Esillä ovat olleet esimerkiksi työaikojen pidentäminen, eläkeiän nostaminen ja palkkojen leikkaus. Hallitus on keskittynyt tähän saakka menoleikkauksiin ja veronkorotuksiin.

Palkansaajajärjestöt SAK ja STTK esittelivät tiistaina yhteisen kasvupoliittisen ohjelmansa. Siinä tulevaisuuden kasvualoiksi nostetaan puhdas ruoka, metsät, kaivokset, arktiset olot sekä matkailu. Tiestön ylläpitoon järjestöt esittivät sadan miljoonan euron lisäystä.

Palkansaajajärjestöjen lista on lähes yhteneväinen MTK:n Vihreä kasvu maalta -ohjelman kanssa.

Palkansaajajärjestöjen ja MTK:n esitykset lähtevät siitä, että kasvua ei tule ilman aktiivisia panostuksia tulevaisuuden aloille. Nyt tarvitaankin samaa rohkeutta ja luovuutta kuin päättäjillä oli sata vuotta sitten.

Talouden saaminen uuteen nousuun ei tapahdu hetkessä, mutta siihen tarvitaan tuloksiin tähtäävää, ennakkoluulotonta elinkeinopolitiikkaa. Löytyykö hallitukselta tähän yksimielisyyttä ja rohkeutta?

Avaa artikkelin PDF