huidunperä Suuret ikäluokat keskustelun kohteena
Viime päivinä mediassa on käsitelty paljon vanhimpien ikäluokkiemme jäsenten persoonaa ja ajankohtaisia ongelmia. Heitä on kuvattu eri tavoin ja hieman kritisoitukin.
On todettu myös, ettei vanhusten tarvitsema hoito ja huolto ole tämän päivän yhteiskunnassa saanut riittävästi huomiota osakseen.
Vanhuksemme kärsivät näiden tekstien mukaan sekä asiantuntevan hoidon että riittävän myönteisen ja huomaavan kohtelun puutteesta. Asiassa olisi nyt aiheellisesti parantamisen varaa.
Harva työikäinen kansalainen tulee omilta kiireiltään ja henkilökohtaisilta huoliltaan huomanneeksi, että vanhustemme tilanne on nyt historiallisesti erikoinen.
Näin on etenkin sen vuoksi, että vanhusten määrä on lisääntynyt entisiin aikoihin verrattuna.
Keskimääräinen elinikä pidentyy meillä oleellisesti. Kiintoisa on vuonna 2012 syntyneiden elinajantiedote: naiset saavuttavat 83:n ja miehet 79,4 vuoden iän.
Tosiasia oli aikanaan myös se, että viime sotien jälkeen syntyvyys kasvoi. Se nousi ymmärrettävästi korjaamaan ja osaltaan korvaamaan kaatuneittemme suurta poistumaa. Isänmaata niin arvostaen muistettiin.
Sotien aikaan syntyvyys oli ymmärrettävistä syistä alimmillaan. 1942 se jäi 63 000:een. Rauhan tultua 1946 luku nousi jo 108 000:een ja vaihteli vielä saman vuosikymmenen loppuvuosina 105 000–110 000:ssa.
Kyseessä olivat siten maamme suuret, sodanjälkeiset ikäluokat. Silloin syntyneistä kansalaisistamme vanhimmat kuuluvat nyt 67-vuotiaisiin, nuorimmat 64-vuotiaisiin.
Oman merkittävän ja arvokkaan lukunsa muodostavat keskuudessamme edelleen elävät, viime sodat käyneet miehet eli sotaveteraanimme ja samalla naiset eli lottamme ja kotirintamamme naiset.
Viime sotiemme yli 85-vuotiaita veteraaneja on meillä keskuudessamme nykytilastojen mukaan vielä yli 44 000, joista miehiä 27 500 ja naisia 17 000.Yli 95-vuotiaita on heistä 1 109 miestä ja 795 naista.
Olosuhteet ovat meillä monin tavoin kehittyneet. Kun vuonna 1960 eli yli puoli vuosisataa sitten 65–74-vuotiaat vielä muodostivat väestöstämme vain viisi prosenttia ja heidän yhteislukunsa oli 227 000, vastaavat luvut olivat vuonna 2011 peräti 536 000 ja miltei kymmenen prosenttia.
Yli 75-vuotiaitten osuus taas oli kasvanut samana aikana sadastatuhannesta yli nelinkertaiseksi.
Tosiasia on, että keskuudessamme edelleen elää arvostettuina varttuneita kansalaisia, jotka maamme puolustajina, niin sodat käyneinä kuin kotirintaman ja väestömme sodanaikaisina huoltajina ja sitten maamme jälleenrakentajina, ovat antaneet arvokkaan, historiallisen panoksen maallemme.
On ymmärrettävää, että sodat kokeneiden kansalaisten miehuusiän ja naiseuden voimat ovat itse kultakin vuosikymmenten mittaan vähentyneet ja työkyky ja -taidot tehneet saman.
Mutta niin sodan kuin rauhan vuosina kukin vuorollaan on perheen ja sukunsa, työelämän ja yhteiskunnan piirissä elämänsä elänyt ja vuorollaan aikanaan liittynyt veteraanikansalaisten joukkoon.
Jos edelleen haluamme yhteiskuntaa kehittää, mahdollisia syntyviä ongelmia korjata ja parantaa ja uutta luoda, niin on aihetta reilusti ja reippaasti kouluttaa ja lisätä vanhusten huoltajien ja hoivaajien ammattikuntaa.
Näin senkin vuoksi, että maamme yhdessä Ruotsin kanssa muodostaa poikkeuksen muista Pohjoismaista. Meidän kansakuntamme vanhenee Ruotsin kansakunnan keralla muita Pohjoismaita nopeammin.
Huidunperällä todettiin keskustelun päätteeksi, että ollaan tyytyväisiä, kun kuulutaan Pohjolaan. Euroopan valtioiden ryppäässä sillä on myönteinen merkityksensä verrattaessa sitä vaikkapa Välimeren maiden valtioiden nykytilaan.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
