kirja Viulisti tarttuikirjailijankirjeenvaihtoon
Ajatus kustavilaisen Volter Kilven ja porilaisen Hilja Vanhatalon kirjekokoelman julkaisemiseen syntyi kirjeisiin perustuvan konsertin laatimisen jälkeen.
”Aloitin Kilpeen tutustumisen lukemalla hänen kirjeitään Dietrich ja Eeva-Liisa Assmannin toimittamasta kokoelmasta Vaan väkevää olemista – Volter Kilven kirjeet Anto Säynäslahdelle. Alastalon salissa luin kesällä 2009. Siitä roihahti lopullinen kiinnostus Volter Kilpeen”, Helsingin yliopistossa filosofiaa, kirjallisuustiedettä ja kulttuurituottamista opiskeleva Laura Kokko kertoo.
”Sain luettavakseni Volter Kilven ja Hilja Vanhatalon kirjeet ja vuonna 2011 aloin suunnitella konserttia niiden pohjalta. Siitä se oli helppo laajentaa kirjaksi.”
Konsertissa rakkauskirjeiden teemoja täydentää Schubertin, Schumannin, Griegin ja Kuulan musiikki.
”Minua on aina ärsyttänyt puhe Kilven vaikeaselkoisuudesta. Konsertti ja sitä seurannut kirja avaavat Kilvestä uudenlaisen, helposti lähestyttävän puolen.”
Kirjailija Volter Kilpi ja lääketieteen opiskelija Hilja Vanhakartano kohtasivat ensimmäisen kerran Helsingissä syksyllä 1904.
Kirjeenvaihto alkoi keväällä 1905 Hiljan lähdettyä kesänviettoon kotiinsa Pietniemen kartanoon ja loppui kesäkuuhun 1907, jolloin Volter Kilpi ja Hilja Vanhakartano morsiamen vanhempien vastustuksesta huolimatta solmivat avioliiton.
Kirjeet kertovat kahden erilaisen ihmisen kohtaamisesta ja vaikeudesta saattaa tunteet käytännön tasolle. Samalla teos on loistava kuvaus viime vuosisadan alun ilmapiiristä jopa poliittisine selkkauksineen. Enimmin kirjeenvaihto keskittyy nuorten sisimpiin ajatuksiin.
”Hilja ei päästä Volteria lähelleen ennen kuin on varma omista tunteistaan.”
Tunne yhteenkuuluvaisuudesta syventyy kesän ja syksyn 1906 aikana.
Marraskuussa Volter Kilpi käsittelee kirjeessä vapaudelle ja vain sitä kautta uskollisuudelle perustuvaa avioliittokäsitystään. Joulun aikaan Hilja kirjoittaa vanhemmilleen ja kertoo, ettei hänestä tule lääkäriä ja että hän aikoo solmia avioliiton Volter Kilven kanssa.
Taloudellisista asioista kirjeissä puhutaan hyvin vähän. Volter kuitenkin luottaa siihen, että Hilja tyytyy vähään.
”He täydentävät toisiaan. Volter näkee kauas ja Hilja lähelle. Molemmat ovat loistavia sanankäyttäjiä. Näiden kirjeiden lukeminen on ollut kielen juhlaa.”
Ennen avioliittoa Volter Kilpi oli kirjoittanut kolme kirjaa, muinaisuuteen, mystiikkaan ja Raamatun aiheisiin perustuvat teokset Batsheba, Parsifal ja Antinous. Kilven saaristolaissarja ilmestyi vasta Hiljan 1927 tapahtuneen kuoleman jälkeen.
”Myös Hilja kunnostautui kirjailijana. Hänen Tampereen teatterissa 1915 kantaesityksen saanut näytelmänsä Sillankorvan emäntä oli menestys. Ilmari Unho ohjasi sen elokuvaksi 1953”, kertoo Kokko.
”Volter Kilpi kannusti vaimoaan kirjailijana ja neuvotteli vaimolleen hyvät sopimukset.”
Kirjailijatoimensa ohella Vol-
ter Kilpi toimi Helsingin yliopiston kirjastonhoitajana ja myöhemmin Turun yliopiston ylikirjastonhoitajana. Hilja Vanhatalo olisi halunnut opiskella arkkitehdiksi, mutta vanhemmat eivät antaneet hänelle lupaa.
”Kustaviin Hilja kuitenkin suunnitteli pariskunnan kesäkodin Lintukodon. Se osoittaa, että Hiljalla olisi ollut lahjoja arkkitehdiksikin.”
Volterin tavoin Hilja oli kiinnostunut myös kirjallisuudesta. Rakastuneiden kirjeenvaihdossa vilahtelee viittauksia luettuihin kirjoihin ja myös Volterin käännöstyöhön.
”Olen valinnut kirjaan keskeiset kirjeet valtaisasta materiaalista”, Laura Kokko kertoo.
”Aineistoa on toinen mokoma myös 20 vuotta kestäneen avioliiton ajalta, mutta sen sovittaminen yhteen kirjaan olisi ollut mahdotonta. Ehkä palaan siihen myöhemmin”, Kokko pohtii.
”Kiinnostuin kirjeistä, koska niiden teksti oli väkevää, lähes päällekäyvää”, Laura Kokko sanoo.
MARJATTA HIETANIEMI
Volter ja Hilja. Ovat sanasi niin – kuin valos minulle. Volter Kilven ja Hilja Vanhakartanon kirjeenvaihtoa.
Toimittanut Laura Kokko. 341 sivua. Kirjapaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
