Lukioverkon tulevaisuus on tasa-arvoasia
Jyväskylän Tikkakoskella protestoitiin eilen tiistaina kaupungin aikeita lakkauttaa Tikkakosken lukio.
Opiskelijoiden viesti kuntapäättäjille ja opetusministerille on selvä: pieni lukio pärjää laadukkaalla opetuksella.
Suuruuden ekonomia ei aina tuota tavoiteltuja tuloksia, eikä mittakaavaedun hakeminen palvele laadukasta koulutuspolitiikkaa.
Pienten ja myös keskisuurten lukioiden olemassaolon oikeutus on ollut vaakalaudalla Kataisen–Stubbin hallitusten valtakaudella.
Vuosi sitten keväällä puhuttiin 500 oppilaan yksiköistä, joihin lukio-opetuksen järjestäminen keskitettäisiin.
Tämä tarkoittaisi monen pienen ja keskikokoisenkin paikkakunnan kohdalla oman lukion itsenäisyyden menettämistä.
Vuoden 2014 lopulla sosiaalidemokraattinen opetusministeri Krista Kiuru vakuutti Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, ettei pieniä lukioita sittenkään uhkaa lakkautusaalto.
Laajempia hartioita pyrittäisiin hakemaan yhteistyöllä isojen lukioiden kanssa, ministeri hahmotteli.
Monet koulutuspolitiikan vaikuttajat ja lukioiden rehtorit ovat sitä mieltä, että pudotuspeli on jo käytännöllisesti katsoen käynnissä.
Parin viime vuoden aikana lukioverkon uudistamisvaateet, ja myös vaatimukset sen merkittävälle karsimiselle, ovat voimistuneet.
Koska toisen asteen koulutuksen
järjestäminen ei lukeudu kuntien
lakisääteisiin tehtäviin, saatetaan kunnissa joutua tekemään ikäviä päätöksiä
vähenevän rahan toimiessa konsulttina.
Merkittävä osa Suomen lukioista on putoamassa kyydistä. Enimmäkseen ne ovat pieniä maaseutulukioita. Lukion lähtiessä myös yläkoulu saattaa olla liipaisimella.
Toisaalta itsenäisissä pienissä kunnissa on yleensä väkevä tahto pitää omasta opinahjosta kiinni.
Tukalin tilanne lienee kuntaliitoksilla isompiin kaupunkeihin liittyneiden lakkautettujen kuntien lukioilla.
Toisen asteen koulutuksen järjestämisluvat menevät Suomessa uusiksi 2017 alussa.
Tuolloin vanhat luvat lakkaavat, ja toiminta käynnistyy uusien pohjalta.
Tänä keväänä eduskunta käsittelee kahta hallituksen esitystä, jotka koskevat järjestämisluvan myöntämisen kriteereitä sekä rahoitusta.
Järjestäjäverkon uudistamisesta haetaan säästöjä 69 miljoonan, ja rahoitusuudistuksesta 191 miljoonan euron edestä.
Yhteensä 260 miljoonan euron säästöt vastaavat noin kymmentä prosenttia toisen asteen koulutuksen kokonaisrahoituksesta.
Lukioverkon tulevaisuus on paitsi koulutuspolitiikkaa, myös leimallisesti tasa-arvoasia.
Lukioverkon liiallinen karsiminen johtaisi tilanteeseen, jossa maaltamuutto keskuksiin alkaisi entistä nuoremmalla iällä.
Monen pitäisi opetella asumaan omillaan jo 15-vuotiaana. Jotkut ovat valmiimpia itsenäiseen arkeen siinä iässä, toiset eivät.
Maalta kaupunkiin muuttavan nuoren asuminen pitäisi pitkälti kustantaa vanhempien tilipussista, sillä toisen asteen opintotuki on pieni.
Jos vanhempien varallisuus ei riitä ylimääräisten vuokrakustannusten maksamiseen, voi nuoren opintie katketa seinään jo varhain.
Suomen eri osissa asuvien peruskoulunsa päättävien kohdalla ei enää voida puhua tasaveroisista mahdollisuuksista, mikäli edellä hahmoteltu kehityskulku toteutuu.
Lukiokoulutusta ei kannata keskittää liikaa.
Ei ole järkevää ajatella, että opiskelijamenestys paranisi yksikkökokoa mekaanisesti kasvattamalla.
Laatuerot Suomen eri lukioiden välillä ovat vähäisiä, joten keskittämistä ei voi perustella paremmalla opetuksella. Tulos selviää VATT:n tutkimuksesta, jossa arvioitiin lukioiden laatua vuosina 2002–2013.
Maaseutulukioille on annettava mahdollisuus kehittää toimintaansa ja
hakeutua entistä tiiviimpään keskinäiseen yhteistyöhön. Nykyteknologia
tarjoaa tässä kosolti uusia mahdolli-
suuksia.
Suomi on väkiluvultaan pieni, mutta pinta-alaltaan laaja maa Euroopan pohjoisimmalla laidalla.
Monipuolinen ja kaikki väestöryhmät läpäisevä koulutus- ja kansansivistystyö on ollut keskeisessä roolissa, kun Suomi on noussut köyhästä agraariyhteiskunnasta yhdeksi maailman menestyneimmistä valtioista.
Koulutuspolitiikan suunta vaikuttaa jatkossakin syvällisesti kansakuntamme tulevaisuuteen.
Koska meitä suomalaisia on vain vähän, on meidän hyvä olla fiksuja.
jukka.koivula@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
