Vanhainkoti ehostui juhlatilaksi ja majoitukseen
Moni asia loksahti kohdalleen, kun Pöytyän kunta kaupitteli tyhjilleen jäänyttä vanhainkotia. Kukolan sisarukset Outi ja Jyrki etsivät samaan aikaan pitopalvelun tarpeisiin juhlatilaa.
Kaupat tehtiin lähes tarkalleen vuosi sitten, ja saman tien alkoi remontti. Väliseiniä on kaadettu ja siirretty. Kantaviinkin seiniin on kajottu, jotta huoneisiin saadaan avaruutta.
”Tilaa tulikin ruhtinaallisesti, ainakin 2 000 neliötä ja tonttia yli neljä hehtaaria”, Outi Kukola nauraa.
Kukolat ymmärtävät kunnan päätöksen uudesta palvelutalosta. Rakennus oli sokkeloinen ja epäkäytännöllinen vanhainkodin tarpeisiin, pieniä huoneita rivissä ja ovet niin kapeita, etteivät ne täyttäneet nykyajan vaatimuksia.
Vanhainkoti ristittiin Kaidanojan kartanoksi. Nimen keksi Kukoloiden äiti selatessaan pitäjän historiaa. Kylä on vanhoissa kartoissa Kaidanoja, ei Uusikartano kuten nyt.
Kaidanojan kartanon piti avata ovensa vuodenvaihteessa, mutta remontti vei paljon odotettua enemmän aikaa. Avajaisia vietettiin kuukausi sitten.
Alun perin piti tehdä vain pintaremonttia, mutta pian huomattiin, ettei se riitä. Lisäksi paikat haluttiin sellaiseen kuntoon, ettei niitä tarvitse heti ruveta korjaamaan uudelleen.
Sisääntulokerroksen lämmityspatterit korvattiin lattialämmityksellä. Vanhat putket olivat niin haperia, että ne murenivat käsiin. Talo lämpiää öljyllä, mutta maalämmitystä mietitään.
Vanhainkodin ydinosat on rakennettu 1930-luvulla ja laajennukset ovat 1980-luvun peruja. Rakennus seisoo kalliolla, joten perustusten kestävyyttä ei tarvinnut epäillä. Muutoinkin rakennus on ryhdikäs, mutta ylläpito oli jäänyt viime vuosina vähälle.
Jyrki Kukola perusti leipomon, Kulhuan paakarin, seitsemän vuotta sitten omakotitalon sivurakennukseen. Asiakkaat alkoivat kysellä pitopalvelua ja kun se aloitettiin, kaivattiin juhlatilaa.
Sisarukset katselivat kohteita vuoden verran. Vanhainkoti tuntui heti sopivalta. Se tarjosi monenlaisia mahdollisuuksia. ”Niitä tarvitaan, jotta toiminta saadaan kannattamaan”, Kukolat laskevat.
Nykyaikainen keittiö on kellarikerroksessa, ruokailu ja majoitustilat kahdessa seuraavassa. Väliseiniä purkamalla ruokalasta saatiin sadan vieraan juhlasali.
Keväällä saatiin kuntoon seitsemän 1–4 hengen hotellihuonetta. Ovissa on koodilukot, sillä vastaanoton pito on kallista.
Työn alla on leirikouluille ja muille ryhmille sopivat huoneet, joihin tulee kerrossängyt.
Rakennuksen kumpaankin päähän saadaan kokoustilat. Morsiussviittikin tulee, neliöitä siinä on kaupunkikaksion verran.
Yrittäjiä voi kehua rohkeudesta, sillä paikkaa pidetään syrjäisenä. Outi Kukola on eri mieltä. Turku–Säkylä-tie on kivenheiton päässä ja Turusta ajaa reilussa puolessa tunnissa.
Lounaskahvila on auki arkisin ja kävijöitä on ollut mukavasti. Majoituksen tarvitsijoista ei vielä tiedä, mutta syksyllä ollaan viisaampia, Outi Kukola miettii.
Lähiseudulla on kesäisin useita isoja tapahtumia. Mökkejä on, mutta ei juuri muuta majoitusta. Suosittu tanssileiri kokoaa tuhansia ihmisiä paikkakunnalle heinäkuun lopulla.
Ensimmäisiä huoneen varaajia oli pesäpalloleirille tulossa oleva kolmikko: äitejä ja tyttäriä kolmessa polvessa, joka etsi koulumajoitukselle vaihtoehtoa.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
