Syntipukkeja tarvitaan aina
Syntipukiksi joutunut voi lohduttautua tiedolla, ettei hänen uhriutensa yleensä ole turhaa. Monet joutuvat ajattelemaan tuomion oikeutusta ja totutut tavat joudutaan kyseenalaistamaan. Toisin sanoen: asiat etenevät.
Kevan toimitusjohtajan paikalta eroon ajautunut Merja Ailus ei luultavasti ollut edustamansa yhteiskuntaluokan pahimpia edustajia.
Kieltämättä hän sai melko suurta palkka ja muita etuja. Sekoittihan hän välillä omat ja kuntien eläkevakuutusrahatkin, mutta verrattuna vastaavien tehtävien hoitajiin, hän eleli melko vaatimattomasti.
Lopun Ailuksen johtajuudesta teki tiedotusvälineiden silmätikuksi joutuminen. On hyvä, että journalistit pystyvät edes joskus tuomaan päivänvaloon asioita, jotka eivät sitä kestä.
Toisaalta julkisuus on julma eikä kohtele ihmisiä tasapuolisesti. Emmekä voi olla varmoja, tulivatko edes tärkeimmät asiat tietoon, vai näimmekö totuudesta pelkän ovelasti käsikirjoitetun teatteriesityksen.
Toinen närää herättänyt isokenkäinen viime viikolla oli Altian toimitusjohtaja Antti Pankakoski, joka kuittasi hyvän lottovoiton suuruisen erorahan. Eron syyksi kerrottiin, ettei Pankakoski saanut myydyksi tarpeeksi Kossua.
Jäi hiukan ristiriitainen olo palkitsemisen perusteesta. Miksi epäonnistumisesta pitikään palkita? Vai maksoiko valtio-omistaja Pankakoskelle tosiasiassa siitä, että yhteiskunta säästää alkoholin aiheuttamien haittojen hoitokuluissa?
Mikä osuus huonoon myyntiin oli Altian omistajan poukkoilevalla alkoholiveropolitiikalla? Olisiko kukaan muukaan pystynyt peittoamaan kilpailevat valmistajat tai Viron viinaveron?
Toivotetaan kaikkea hyvää erotetuille johtajille ja katsotaan yhdessä eteenpäin. Kävisikö jopa niin onnellisesti, että nämä syntipukit sysäisivät yhteiskunnan moraalia rappeuttavan palkkajohtajien rälssin jalustaltaan?
On vaikea ymmärtää, miksi johtajien toimeentulo on nykyisin suojattu moninkertaisesti: Palkintoja tulee työn vastaanottamisesta, työssä pysymisestä ja työstä lähtemisestä. Unohtamatta lisäeläkettä.
Tämä kaiken sen päälle, että kovimpia palkkoja nauttivien päälliköiden vuositulo riittäisi turvaamaan meidän keskivertoihmisten koko elämänkaaren talouden.
Eihän tällaisia turvajärjestelmiä ole kellään muulla. Työläisen irtisanomiselle löytyy kevyesti tuotannollinen tai taloudellinen peruste, jos johtoporras niin päättää. Peruspirkon on turha kitistä ja perätä oikeuksiaan – siinä menettää vain maineensa kunnon työntekijänä.
Puhumattakaan yrittäjästä. Jos maatila ajautuu konkurssiin, ei paikalle riennä pullealompakkoinen pelastaja, vaan ahneita raadonsyöjiä.
Suomalainen johtajuus ei ole niin huippuluokkaa, että meidän tarvitsisi pelätä valtavaa aivokatoa ulkomaille, vaikka suuria palkkoja leikattaisiin tuntuvasti ja eläkkeille asetettaisiin selkeä katto. Nykyisiä, pöhöttymään päässeitä mestareita parempiakin löytyisi aivan varmasti.
Samalla saisimme henkisen piristeen yhteiskuntaamme, kun usko oikeudenmukaisuuteen palautuisi.
jukka.pasonen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
