KALAJUTTU Pilkkikilpailuni, osa 2
Ehdimme vaihtaa vielä kerran paikkaa, ennen kuin aika loppuu ja meidän on lähdettävä viemään saalista punnittavaksi pilkkikilpailun järjestäjille.
Kävelemme kohti rantaa ja huomaamme jäässä valmiit reiät, joista joku toinen kilpailija on koettanut onneaan. Lasken siimaa reiästä veteen ja alan odottaa. Aikaa on jäljellä enää viisitoista minuuttia.
En odota enää saavani mitään. Manaan mielessäni sitä typerää miestä, joka tuli viereeni pilkkimään ja karkotti kalat ja kalaonnen minulta. Samalla hetkellä tunnen ongessani voimakkaan nykäyksen. Jännittyneenä nostan siiman ylös vedestä.
Hymyni on leveä, kun jäälle ilmestyy suurehko ahven, reilusti suurempi kuin aikaisemmin saamani pikkukalat. Irrotan ahvenen koukusta ja laitan sen pussiin.
Samalla hetkellä rannalta kuulutetaan, että kilpailuaikaa on kymmenen minuuttia. Lähdemme kävelemään isäni kanssa kiireesti kohti rantaa. Rannalla asetumme punnitusjonoon. Lopulta tulee minun vuoroni laittaa kalat vaa’alle. Tulos on 360 grammaa. Olen tyytyväinen.
Kun kaikkien kalat on punnittu, istun pilkkireppuni päälle ja jään jännittyneenä odottamaan kilpailun tulosta. Syön isäni minulle ostamaa makkaraa ja juon mehua päälle. Isäni on ostanut myös arvan minun nimelläni. Paikalle tullut koira käy vähän väliä kerjäämässä makkaraa minulta.
Lopulta on aika paljastaa kilpailun tulokset. Ensimmäisenä on poikien sarja, jossa siis minäkin olen ollut mukana. Osallistujia on yhteensä seitsemän. Kuuluttaja aloittaa tulosten julkistamisen vähiten kaloja saaneesta. Hoen mielessäni: ei minua, ei minua, ei minua…
Vähiten kaloja saanut pieni poika saa palkinnoksi Lauantaipussin ja kovat taputukset. Palkintojen jako etenee mielestäni turhan hitaasti. Kaikki osallistuneet saavat palkinnoksi Lauantaipussin. Sitten lopulta on jäljellä enää kolme, minä niiden mukana. Kolmantena on poika, joka on minulle koulusta tuttu.
Jännitys tihenee. Toinen palkinto, se olen minä. Seison paikallani, enkä tajua heti mennä noutamaan palkintoa. Minua kätellään ja minulle ojennetaan Marimekon pyyhesetti, jossa on mukana myös saippua, sekä Lauantaipussi. Vähän minua harmittaa. Olisin niin kovasti halunnut olla ensimmäinen.
Voittajaksi julistettu poika saa palkinnoksi uuden pilkkivavan. Poika hymyilee leveästi ja kättelee palkinnonjakajia. Katson, miten poika kantaan kädessään uutta pilkkivapaa. Minun käy häntä kateeksi. Ajattelen, että minä olisin kuitenkin voittajanakin saanut saman palkinnon kuin nyt, tytöille tarkoitetun setin, enkä pilkkivapaa. Haistan saippuaa, se tuoksuu hyvältä.
Kun kaikki palkinnot on jaettu, jäljellä on vielä arvonta. Poikasarjan viimeiseksi jäänyt pieni poika valitaan onnettareksi. Poika kutsutaan nostamaan arpoja hatusta.
Neljä arpaa on nostettu, on viimeisen arvan aika. Kuuluttaja sanoo nimeni. Saan palkinnoksi hyppynarun. Hyppynarua minulla ei vielä olekaan. Tutkin narua, se on mielestäni liian lyhyt, sillä ei voi hypätä ruotsalaista. Ehkä keksin sille kuitenkin jotakin käyttöä, ajattelen naru kädessäni ja Marimekon pyyhesetti toisessa kädessäni.
Sitten lähdemme isäni kanssa ajamaan kohti kotia, jossa äitini on jo tehty maukasta kalasoppaa. Syötyäni käperryn sänkyyni nukkumaan, nenässäni tuoksuu palkinnoksi saamani ruususaippua.
Hymyilen.
ANNE RÄÄPYSJÄRVI
Oulu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
