Uutistausta Uudet uhat: Mitä ne ovat?
Kettu halusi syödä kilpikonnan, mutta kilpi oli esteenä.
Niinpä kettu hakeutui kilpikonnan puheille ja sanoi: ”Onpa sinulla kaunis kilpi! Myy se minulle. Minä keräilen kauniita esineitä ja haluaisin sen kokoelmiini.”
Kilpikonna vastasi: ”Jos myyn kilpeni sinulle, voit ihan hyvin syödä minut, mikä varmaan onkin tarkoituksesi. Kilvestäni en luovu.”
Kettu meni pois ja oli hyvin vihainen.
Seuraavana päivänä kilpikonnan puheille tuli ketun asianajaja, joka sanoi: ”Olet esittänyt ketusta törkeän väitteen, jonka tueksi sinulla ei ole todisteita eikä näyttöä. Jos koskaan enää toistat syytöksesi, haastamme sinut oikeuteen ja joudut vankilaan.”
”Hyvä on”, sanoi kilpikonna, ”Voin kyllä pitää suuni kiinni, mutta kilvestäni en luovu.”
Asianajaja meni pois ja oli hyvin vihainen.
Jonkin ajan kuluttua siihen metsään, missä kilpikonna asui, ilmestyi televisioita.
Niistä kaikista tuli samaa ohjelmaa.
Ensin tulivat uutiset. Pääuutinen oli sensaatiomainen: Kettu oli ryhtynyt kasvissyöjäksi.
Jutussa haastateltiin ketun ystäviä, sen henkilääkäriä ja kettua itseään. Jokainen todisti, kuinka ehdottomasti kettu oli luopunut eläinravinnosta ja kuinka hyvinvoipa ja hyväntahtoinen siitä oli tullut.
Kilpikonna oli tästä hyvin hämillään.
Seuraava ohjelma oli luontodokumentti. Siinä kerrottiin, kuinka kilpikonnat olivat oppineet lentämään. Näytettiin kuvia konnista, jotka liitelivät taivaan sinessä ja kuvia huikaisevista maisemista, jotka avautuivat niiden ihailtaviksi.
Kaikki tämä oli tullut mahdolliseksi, kun kilpikonnat olivat ymmärtäneet luopua kilvistä, jotka lentämisen kannalta olivat osoittautuneet aivan liian raskaiksi.
”Minäkin haluan lentää”, kilpikonna ajatteli. Se luopui kilvestään – ja niin kettu söi sen.
Tässä monille tutussa eläinsadussa on kysymys kovin ajankohtaisesta ilmiöstä, todellisuuden hallinnasta.
Se voidaan jakaa kahteen osaan, fyysisen ympäristön ja informaatioympäristön hallintaan. Fyysistä ympäristöä hallitaan ottamalla haltuun ja pitämällä hallussa maa- ja merialueita sekä ilmatilaa.
Informaatioympäristön hallinnan avulla pyritään vaikuttamaan mielialoihin, mielikuviin, mielipiteisiin, ratkaisuihin ja toimintaan. Tiedonvälityksen lisäksi sen apuvälineinä voidaan käyttää myös talous- ja kulttuurisuhteita.
Pyrkimykset fyysisen ja informaatioympäristön hallintaan tapahtuvat aina samanaikaisesti ja tukevat toinen toisiaan. Olennaista on, että sotilaallisesti tai taloudelisesti heikompi osapuoli voi kompensoida alivoimaansa keskittämällä voimavaroja informaatioympäristöön. Se on monin verroin halvempaa kuin esimerkiksi kilpailu huippukalliiden uusien asejärjestelmien kehittelyssä ja tuotannossa.
Toiminta informaatioympäristössä jakautuu kahteen osaan. Toinen on tekninen ja siihen kuuluvat tietoverkot, tietojärjestelmät, ohjelmistot ja tietokoneet – kaikki se mitä yleisesti kutsutaan kybermaailmaksi.
Toisen osan muodostavat psykologiset operaatiot. Niiden osalta keskeinen käsite on ”reflektiivinen kontrolli”. Eli kontrolloimalla kohteen saamaa tietoa saadaan kohde tekemään vaikuttajan haluamia päätöksiä niin, että kohde itse uskoo toimivansa itsenäisesti. Tällaisen vaikuttamisen kohteena voi olla oman tai vieraan valtion väestö tai kuka tahansa yksittäinen yksilö.
Kuten hyvin tiedämme, fyysisen ympäristön osalta Suomeen ei kohdistu suoranaista sotilaallista uhkaa. Suomella on myös kyky torjua tällaisia uhkia.
Informaatioympäristössä meihin sen sijaan kohdistuu operaatioita, joita emme osaa tunnistaa ja joita vastaan meillä ei ole toimintamalleja. Sotilaallinen pelote rakentuu meillä yhtäältä koulutetun reservin liikekannallepanon ja toisaalta kaukovaikutteisten ohjusten varaan. Näillä ei informaatiouhkia torjuta.
Hallituksen elokuinen päätös asettaa kolme työryhmää, joiden tehtävänä on esittää toimia sotilas- ja siviilitiedustelun vahvistamiseksi, paikkaa puutteita yhdeltä osin. Vastatoimet vaativat sen sijaan toisenlaista kehitystyötä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
