vierasyliö Elintarvikevalvontaa pitää tehostaamyös luontoympäristössä

Suomessa elintarvikkeiden

laatu ja niiden valvonta ovat koko maailman huomioon

ottaen huippuluokkaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on

opetettu ja totuttu toimimaan jopa liian puhtaasti. Allergioiden esiintymisen arvellaan

liittyvän tähän.

Elintarvikevalvonnassa on perinteisesti korostettu elintarvikkeiden turvallisuutta. Elintarvikehygienialla tähdätään ruokaturvallisuuteen,

jossa painottuvat uhkaavat

terveysvaarat. Hieman vanhakantaisesti valvottavien vaarojen kohteina ovat kuitenkin vain ruoka ja juomavesi.

Valvonta on säädetty Elintarviketurvallisuusvirasto

Eviralle, jonka tulee tarkastella myös luonnonvaraisten eliöiden tilannetta. Eviralla on tätä

tehtävää hoitamassa Ouluun

sijoitettu tuotanto- ja villieläinterveydentutkimuksen yksikkö. Viraston hallinnossa korostetaan tutkimuksen ja valvonnan pitämistä toisistaan erillään.

Valvonnasta vastaa Helsingissä sijaitseva valvontaosasto.

Maa- ja metsätalousministeriö

on vahvistanut Eviralle toiminnan vaikuttavuustavoitteet, joissa luontoympäristön

valvonta on unohtunut. Niissä

olivat mukana eläimistä ihmiseen leviävät tautitapaukset, vieraiden aineiden esiintyminen ja gm-tuotteet. Nämä tehtävät nähtiin osana elintarvikkeiden turvallisuutta.

Näissä säädetyissä tehtävissä

Suomi on kärkimaita. Elintarvikkeiden turvallisuus,

puhtaus ja valvonnan riittävyys ovat kunkin maan kulttuuriin sidottuja suhteellisia vaatimuksia. Sen sijaan luonnoneliöiden

liikkuminen ja vaikutus eri luontoympäristöjen luonnonvaraiseen eläimistöön ja

kasvillisuuteen ovat eksakteja luonnontieteellisiä tosiasioita.

Enää ei voida elintarvikevalvontaa rajoittaa vain välittömiin ruokaan ja juomaan. Ekologisen säännön mukaan aikaa myöten myös luonnonvaraiset eliöt siirtyvät tuotantoon.

Tästä on esimerkkinä vuonna 2006 maailmaa kiertänyt lintuflunssa-virus.

On osoitettu, että tämä virus ei suinkaan kulkeutunut

luonnon lintujen levittämänä, vaan ihmisen rahtaamien lintujen, kuten broilerien mukana. Ympäristöterveyden valvonnan kohde olisi näin pitänyt olla joutsenten ja petolintujen

sijasta kana ja kalkkuna.

Elintarviketurvallisuusvirasto

tulisi muuttaa ympäristöturvallisuusvirastoksi osoittamaan tuotantoketjun kokonaisuutta ja ympäristön vaikuttavuutta siihen.

Elintarvikkeiden koko elinkaaren alusta aina biologisesta

tuotannosta ja sen jalostamisesta alkaen tulisi noudattaa ekologisesti kestävän kehityksen

periaatteita. Toistaiseksi on riittämättömästi tietoja

ympäristöön tarkoituksellisesti

levitettyjen eliöiden merkityksestä ihmisen terveydelle ja luonnolle itselleen.

Vieraslajit ovat jo nyt tärkeä muutostekijä luonnontilaisille ekosysteemeille. Ne heikentävät Suomessakin meidän

oloihimme sopeutuneiden

lajien esiintymistä myös hyötylajien osalta. Samalla saattaa suomalainen laji kärsiä tästä kehityksestä. Yhä useammin tällainen vieraslaji on mikrobikokoinen pieneliö.

Konkreettisen esimerkin

tarjoaa täpläravun mukana

tullut rapurutto-sieni. Jos aikaa voisi kelata taaksepäin, tulisi nyt Eviran kieltää täpläravun maahantuonti.

Toisenlainen tapaus on

maahantuotavien sammakonreisien sisältämä Rana-virus, joka on kuolettava luonnon sammakoille Etelä-Euroopassa.

Suomeen luontoon päästessä virus voi tappaa sammakot ja sen mukana karsia muun

muassa kurkien määrää.

Elintarvikevalvonnan pelisäännöt ovat Euroopan unionin myötä kansainvälisesti yhteiset. Tämä ei kuitenkaan tarkoita

sitä, etteikö Suomessa voitaisi

tutkimuksen antamin tuloksin rajoittaa tai kieltää jonkin eliön

tuonti tai tarkoituksellinen

levittäminen luontoympäristössä.

Näin voidaan paremmin

ottaa huomioon myös EU:n

sisällä vallitsevat maakohtaiset erot luonnontyypeissä. Tämän

sallivat myös Maailman kauppa-

järjestön WTO:n artiklat kaupan

esteiden asettamisesta.

Elintarvikevirastolla on

ympäristöterveyden tutkimuksessa ja valvonnassa tärkeä

asema. Sille tulee varata myös tämän laajenevan alueen hoitamiseen tarvittavat voimavarat.

Nykyinen Oulun yksikkö ei riitä suoriutumaan ympäristövelvoitteista. Tutkimus edellyttää tieteellisesti monipuolisen kriittisen massan aikaansaamista, missä yhteistyö paikallisen yliopiston kanssa on välttämätön. Tutkimuksien tilaaminen sitomattomilla määrärahoilla on varmistettava.

Eviran toiminnan siirtämistä

kohti luonnoneliöiden valvontaa

edistäisi myös se, että asetuksella säädettyyn elintarvikeneuvottelukuntaan nimetään myös ympäristönsuojelun asiantuntija. Samalla neuvottelukunnan tehtävä laajennettaisiin terveysvalvonnasta

ympäristöterveyteen.

Suomessa on elintarviketurvallisuus hyvä, mutta vielä on mahdollisuus kehittää

toimintaa ympäristöterveyden huollossa. Vain Suomessa

tehtävä tutkimus voi tämän tehdä.

OLLI PAASIVIRTA

Kirjoittaja on ympäristönsuojeluneuvos Kauniaisista.

Avaa artikkelin PDF