Komisario Morse löysi ruumiita Wythamin metsästä, mutta liikkuivatko siellä myös Tolkienin entit? MT vieraili Oxfordissa

Opas, biologi ja tohtori Keith Kirby, 71, johdattaa toimittajan maailman tutkituimpiin metsäalueisiin lukeutuvan Wytham Woodsin lehtoihin. Kuva: Kimmo Lundén

Oxfordin yliopiston lahjoitusmetsä, Wytham Woods, lukeutuu maailman tutkituimpiin metsiin. Wythamissa biologit tutkivat luontoa ja sen muuttumista laidasta laitaan: lepakoista ekologiaan ja linnuista hyönteisiin.

Oppaani, biologi ja tohtori Keith Kirby, 71, johdattaa minut maailman tutkituimpiin metsäalueisiin lukeutuvan Wytham Woodsin lehtoihin.

Tohtori Kirby on tutkinut metsän kasvua, ilmaston muutoksen vaikutusta ja hiilen sitoutumista metsämaahan jo 40 vuoden ajan. The Old Man of Wytham -blogia säännöllisesti pitävä Kirby kirjoittaa tieteellisiä julkaisuja vielä nyt eläköidyttyäänkin.

”Metsä muuttuu alati. Vuoden tai kaksi omia tutkimuksiaan tekevät yliopiston opiskelijat eivät opiskellessaan välttämättä sitä huomaa.Vuosikymmenten aikana otetut valokuvat paljastavat muutokset”, Kirby vakuuttaa.

Neljänsadan hehtaarin laajuisesta alueesta vajaan hehtaarin kokoinen alue on luonnontilaista tutkimusmetsää (Site of Special Scientific Interest). Tuossa ”Nalle Puh” -metsässä yliopisto teettää vuosikymmenien seurantatutkimusta laidasta laitaan: lepakoista, mäyristä, linnustosta, sienirihmastoista, hyönteisistä, ilmaston muutoksesta ja metsän ekologiasta.

Kävelemme metsään, jossa polut risteilevät. Osa niistä on mäyrien ja kettujen polkemia, osa Oxfordin yliopiston tutkijoiden. Metsä on suosittu retkikohde myös alueen koululaisille ja asukkaille.

Keith Kirby osoittaa latvustoja, joissa sienitauti nimeltä saarnensurma tappaa lehtipuita. Tauti levisi Wythamin metsässä vasta 4–5 vuotta sitten. Kuva: Kimmo Lundén

Haastattelunauhoitusta kuunnellessani linnut laulavat taustalla. Vaikka on jo syyskuu, päivä on ollut yksi lämpimimmistä Britannian sateisessa kesässä. Varjoisessa metsässä oli viileämpää.

Mielikuvitus laukkaa. Puiden latvukset kohoavat korkeuksiin kuin Tolkienin entit, elävät ja liikkuvat puut, kirjassa Taru sormusten herrasta.

Näissä maisemissa professori ja kirjailija J.R.R.Tolkien varmasti haki tarinoilleen juonia ja sopivaa ympäristöä Taru sormusten herrasta -klassikkokirjaansa.

Tolkien julkaisi Sormusten herran ja Hobitit vuonna 1954. Pembroke Collegen Fellowina ja Oxfordin yliopiston professuuriaan kielitieteilijä J.R.R. Tolkien hoiti vuosina 1925–1945.

Metsätutkimustaan 40 vuoden ajan tehnyt tohtori Keith Kirby sanoo miettineensä Tolkienin kirjaa. Kirjallisuustutkijoiden mukaan Tolkien ei kuitenkaan suoraan kirjoittanut Wythamin metsästä.

Vaikutteita kirjailija on Kirbyn arvion mukaan voinut hyvinkin saada metsästä, koska kirjailija asui ja vietti suuren osan elinajastaan Oxfordissa.

J.R.R. Tolkien kuoli 1973. Hänen hautansa Oxfordin pohjoispuolella Wolvercotessa on suosittu vierailukohde. Tuoreet kukat haudalla kertovat siitä. Kuva: Kimmo Lundén

Metsäkävely rauhoittaa. Tutkijat ovat arvioineet metsien terveydellisiäkin vaikutuksia.

”En tiedä, onko tutkittu vaikutusta vaikkapa kohonneeseen verenpaineeseen. Omaa verenpainettani en ole mittauttanut.”

Suosituissa brittidekkarisarjoissa komisario Morse ja hänen etsivätyötään jatkava komisario Lewis käsittelevät useissa jaksoissa Oxfordin ympäristössä tapahtuneita murhia ja Wythamin metsästä löytyneitä ruumiita.

”Kyllä, mutta en ole täältä koskaan löytänyt ruumista. En usko, että täällä voisi olla ruumiita kenenkään havaitsematta, sillä sen verran täällä tukijoita ja opiskelijoita liikkuu kenttäkokeissaan”, Kirby pohtii.

Fennellin perhe lahjoitti Wythamin 400 hehtaarin laajuisen metsän maatiloineen Oxfordin yliopistolle tutkimuskäyttöön vuonna 1942. Entinen metsästysmaja on kunnostettu kenttäkursseja tekevien tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön. Kuva: Kimmo Lundén

Wythamin metsäinen rinnemaasto oli hyvin käveltävissä. Oli ollut kuiva ja sateeton kausi. Karhunvatukat ovat kypsyneet syötäviksi, mustikkaa tai puolukkaa en havainnut kasvavan. Sieniä näin vain puiden rungoilla.

Aika ajoin tohtori Kirby pysähtyi polulla:

”Sinikelloja! Etsin niitä täältä viikko sitten enkä löytänyt.”

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kasvustoon ja eläimistöön. Kun Wythamin tutkimusmaatila lopetti karjan kasvatuksen ja laiduntamisen, karhunvatukat ottivat vallan lehdoissa. Kun peurat yleistyivät metsässä, ne söivät aluskasvillisuutta, ja uudet puut ja kasvit saivat tilaa.

Wythamin puusto on pääosin lehtipuita, tammia ja saarnia. Havupuita, kuusia ja mäntyjä, on istutettu metsään 1900-luvulla. Tammista suurimmat ovat arviolta 150–200 vuotta vanhoja. Korkeat douglaskuuset kohoavat 40 metriin ja ylikin.

Koivut ovat maailmansodan jälkeen istutettuja. Silloin metsää kaadettiin sotatalouden tarpeisiin ja polttopuuksi.

Saarnin lehti. Kuva: Kimmo Lundén

Astumme polulta syrjään. Keith Kirby näyttää noin sadan neliön merkittyjä ja tarkasti numeroituja tutkimusalojaan puiden keskellä. Tutkimustontilta haravoitiin lehdet vuosittain ja sijoitettiin ne vastaavasti seuranta-alueen pinnan peitoksi.

Vaikuttiko lehtipeiton poisto ja sen kasaaminen toisaalle maan hiilensidontakykyyn vai ei?

”Alkuvuosina havainnot tukivat olettamusta, että hiiltä sitoutui lehtien maatuessa enemmän alueella, jolle niitä kasattiin. Viime vuosien havaintojen perusteella vaikutusta ei enää ole ollut.”

Tohtori Kirby arvioi osa syyksi ilmaston lämpenemisen: puut tulevat aikaisemmin keväällä lehteen. Lehdet lisääntyvät kasvun kiihtyessä, ja maatuessaan ne tuottavat enemmän hiilidioksidia ilmaan. Kirbyn tutkimukset osoittavat, että sitoutuminen maaperään onkin vähentynyt viime vuosina.

Videolla tohtori Kirby kertoo, mikä vaikutusta lehtien haravoinnilla paikasta toiseen on ollut hiilensidonnalle maaperään.

Kuvaus: Kimmo Lundén, leikkaus: Aatu Jaakkola.

Tutkimusta viimeisten 4–5 vuoden ajalla sekoittaa myös saarnia kohdannut sienitauti, saarnensurma, Ash Dieback.

Tutkija Keith Kirbyllä on tarkaan rajattuja tutkimusaloja metsässä. Hän kerää mittauksin tietoa siitä, vaikuttaako lehtien haravointi maaperän kykyyn sitoa hiiltä. Kuva: Kimmo Lundén

Siellä täällä nuoret ja vanhat saarnet ovat latvastaan lehdettömiä. Kun lehtiä ei tutkimusneliölle enää kerrykään aiempien vuosien tapaan, tulosten vertailtavuus häiriintyy. Saarnensurmalle ei ole löydetty hoitokeinoa. Puut kuolevat.

Saarni on Englannissa kolmanneksi yleisin lehtipuu. Suomessa saarni esiintyy luonnonvaraisena vain lounaisessa Suomessa ja Ahvenanmaalla.

Biologi ja tutkija Keith Kirby astuu portista Wythamin metsään. Portti lukitaan yön ajaksi. Kuva: Kimmo Lundén

Englannissa astut metsään vain luvan kanssa.

Jokaisenoikeus ei päde Englannin metsissä. Yksityisessä omistuksessa olevaan metsään pitää vierailijan hakea maan omistajalta lupa.

Wytham Woods on Oxfordin yliopiston omistama metsä. Muutaman kilometrin päässä Oxfordin historiallisesta keskustasta sijaitseva tutkimusmetsä on yliopistolahjoituksena säilynyt suunnilleen entisellään viimeiset parisataa vuotta.

Lehtometsä on myös asukkaiden virkistyskäytössä, mutta kuten muissakin yksityisillä metsäalueilla, vierailija tarvitsee kirjallisen luvan, walking permitin.

Walking permit, kulkuluvalla metsään. Haettu lupa ei maksanut, mutta hakuprosessissa meni aikaa. 

Ei minulta koskaan lupaa tässä metsässä aiemminkaan ole kysytty, mutta mukana se sääntöjen mukaan pitää olla. Numeroitu lupani erääntyy maaliskuussa 2026.

Metsässä on sääntönsä: ei koiria, ei pyöriä. Poistua pitää ennen pimeän tuloa, jolloin portit lukitaan.

Wytham Woods on myös suosittu kohde koululaisryhmille. Tohtori Keith Kirby opasti MT:n toimittajan perille Oxfordin yliopiston tutkimusmetsään. Kuva: Kimmo Lundén

Oppaani, biologi ja tutkija Keith Kirby kertoo, että lupakäytäntö pätee valtaosasaa muissakin Ison-Britannian yksityisomistuksessa olevista metsissä.

Pohjoismainen jokaisenoikeus mennä metsään tunnetaan myös Britanniassa. Maa valmistautuu ensi kevään vaaleihin, ja työväenpuolue Labour on esittänyt hieman vastaavaa metsien laajempaa avaamista yleisölle.

Britanniassa metsät on hakattu viljelysmaan tieltä.

”Palaamme metsissä nyt tasolle, jolla olimme joskus 1 000 vuotta sitten”, Kirby arvioi.

Alhaisimmillaan 1900-luvun alussa metsien osuus oli vain viitisen prosenttia. Imperiumi toi tarvitsemansa puut siirtomaistaan.

Wytham Woodsissa tehdään tutkimusta kasveista eläimiin ja hyönteisistä lintuihin. Puihin ripustettujen pesien ulkolämpötilaa mitataan ja rekisteröidään anturein. Metsän pohjoispuolella pönttöjen ympäristö on 2-3 astetta etelärinnettä kylmempi, ja tämä vaikuttaa lintujen pesinnän ajoitukseen. Kuva: Kimmo Lundén

Metsä-alan osuus Isossa-Britanniassa on tänään noin 13–14 prosenttia. Oxfordshiressa, kuten koko Englannissa metsien osuus on noin 9 prosenttia. Skotlannissa metsätalous on muuta saarivaltakuntaa merkittävämpää ja metsät kattavat siellä 17 prosenttia maa-alasta.

Metsän talouskäyttö ei ole Wythamin metsässä ensisijaista.

Yliopiston palkkalistoilla on myös kolme metsuria. Poluille kaatuneet puut vaativat aika ajoin raivaamista. Vanha sahakaan ei enää ole alkuperäisessä käytössä.