Sonnit vaihtuivat suklaaseen
”Navetta taipuu moneksi”, Suojärven isäntä Tomi Järvenpää vakuuttaa.
Ylöjärveläisen Suklaatilan tapauksessa kymmenisen vuotta tyhjillään ollut navetta koki muodonmuutoksen suklaan valmistustilaksi ja sympaattiseksi maalaispuodiksi.
”Maatila on suuri mahdollistaja. Ihmisillä voi olla paljon ideoita, mutta usein se on kiinni siitä, ettei ole tiloja missä lähteä niitä toteuttamaan.”
Siinä, että sonnit vaihtuivat suklaaseen, ei loppujen lopuksi ole mitään kummallista.
”Jokainen sukupolvi on tuonut tilalle jotain uutta samalla kun on jatkanut perinteitä.”
Suojärven tilalla ei eletä silti pelkällä makealla, vaan Järvenpäät viljelevät yhä maata ja hoitavat metsiä.
”Tuomme sen puolen esille joka käänteessä ja se hämmästyttää kävijöitä aika paljon. Teemme täällä töitä siinä mielessä vanhan ajan hengessä, että omalta tilalta täytyy se leipä ansaita.”
Kotitilasta vastuun ottaminen ei merkinnyt taakkaa.
”Tuntuu, etten olisi koskaan täältä lähtenytkään, vaikka olin kaksitoista vuotta poissa”, viestintä- ja markkinointialalla pitkään työskennellyt Tomi kuvailee.
”En tosin syntynyt traktorin rattiin, vaan hankin akateemisen tutkinnon ja tein muita asioita. Milloinkaan en silti poissulkenut sitä mahdollisuutta, ettenkö ottaisi kotitilaa haltuun kun sukupolvenvaihdokselle koittaisi luonteva aika.”
Nyt 3-vuotiaiden kaksosten isän mieltä lämmittää seurata, kun lapset leikkivät tutussa pihapiirissä. ”Täällä sukupolvien ketjun näkee konkreettisesti.”
Sukutilan jatkaminen ja perheen kasvattaminen maalla on ollut tärkeää myös Katjalle.
”Tässä lapset saavat olla luontevasti mukana jokapäiväisessä arjessa niin paljon kuin vain mahdollista ja samalla he näkevät, mitä äiti ja isä tekevät työkseen. Näinhän maalla on aina toimittu.”
Yrittäjäperheen arjen pyörittäminen vaatii suunnittelua, mutta onneksi vanhempien ja isovanhempien apu on lähellä.
HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
