Maisema, joka tuntuu kodilta
Hovinmäkeä kipuavat Pertti Heinonen (toinen vas.) Matti Ahtiainen, Heini Ketolainen ja Ulla Rauramo ovat maisemanhoitohankkeessa innolla mukana. Päivi Jokinen (vas.) antaa asiantuntija-apua. Niko Nyrhinen Kuva: Viestilehtien arkistoKesälahti (MT)
Moottorisaha pärisee Hovinmäen kupeessa. Se on merkki kylän toimeliaisuudesta. Kesälahden totkunniemeläiset haluavat säilyttää kylänsä elinvoimaisena.
Vireyttä haetaan maisemanhoitosuunnitelmasta. Sitä varten kyläläiset ovat kiertäneet raittia, peltoja ja pihapiirejä.
Hanke on vahvistanut ajatusta, että jo 1995 valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi valitun Totkunniemen on oltava houkutteleva paikka niin siellä vakituisesti asuville ja maata viljeleville kuin vierailijoillekin.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Matti Ahtiainen sanoo, että tärkeintä on juuri elinvoimaisuus.
”Maiseman hyödyntäminen on mahdollisuus, jota ei näillä leveysasteilla voi jättää käyttämättä.”
Ahtiaisen mukaan hankkeessa edetään maanomistajalähtöisesti. Hyödyt ovat nähtävissä ehkä viiden vuoden päästä.
Kylän viehättävyydellä voi olla esimerkiksi matkailullista merkitystä, mutta maisemanhoidon rahallisia vaikutuksia on hänestä mahdotonta ja tarpeetonta ryhtyä laskemaan.
”Tämä on paikka, joka tuntuu kodilta”, hän kiteyttää.
Suunnitelman teko jatkuu ensi vuoden loppuun, mutta yksi etappi on pian edessä. Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitys valmistuu syksyllä ja siitä tulee valtioneuvoston uusi päätös.
Totkunniemellä on tarjota noin 500 hehtaarin alue parin kilometrin matkalta: mukana on viljelyksiä ja perinteisiä pihapiirejä.
Hovinmäen laelta avautuu näkymä taaempana pilkottavalle Pyhäjärvelle. Maisema on vuosikymmenten saatossa jonkin verran pusikoitunut ja metsittynyt.
Uutenavuotena Hovinmäen näkötornin juurella pidettiin ilotulitus ja paistettiin makkaraa.
”Maisemahanke on virittänyt muutenkin kylän toimintaa”, Ahtiainen kertoo.
Mukaan suunnitteluun on otettu ei-vakituisetkin asujat, kuten Totkunniemellä mökkeilevä Ulla Rauramo. Hän ihastelee etenkin rauhaa ja taloihin vieviä koivukujia.
”Euroopassa ollaan kauhuissaan valtavasta kuumuudesta. Suomella on sellainen matkailuvaltti, jota ei ole vielä osattu hyödyntää: hiljaisuus ja viileys.”
Maisema- ja ympäristöasiantuntija Päivi Jokinen näkee paikallisen luonnon rehevyyden heti, kun astuu autosta ulos. Hovinmäellä hän osoittaa sinikeltaista lehtomaitikkaa, jota tavataan Suomessa vain Ahvenanmaalla sekä Kesälahden, Kiteen ja Tohmajärven alueella.
”Laatokan ilmasto vaikuttaa tänne, se on kuin lämpöpatteri”, kertoo hankkeessa asiantuntija-apua antanut Jokinen. Häin on töissä Pohjois-Karjalan Pro Agriassa ja maa- ja kotitalousnaisissa.
Totkunniemen erikoisuus ovat myös asuttuina pysyneet vanhat talot. Talousrakennuksia on 1700-luvulta saakka, kertoo paljasjalkainen kyläläinen Pertti Heinonen.
Kylässä on nyt nelisenkymmentä taloutta, joista 18 on maisemanhoitosuunnitelman ydinalueella.
Anna-Liisa ja Rauno Matikaisen pihalla pääskyset viuhuvat edestakaisin.
”Talo on varmastikin kaksisataa vuotta vanha, ja kivinavetta on rakennettu vuonna 1930”, Anna-Liisa Matikainen sanoo. Isänsä kuoltua vuonna 1964 hän jäi äidin ja siskon kanssa pitämään tilaa.
”Talolle oli ostajia. Moni sanoi, että tämä joutaa naisilta pois, mutta emme myyneet.”
Lypsykarjasta Matikaiset luopuivat 1990-luvun puolivälissä. Peltomaisema on säilynyt, sillä maat ovat olleet vuokralla lähiseudun isännillä kymmenisen vuotta.
Totkunniemellä on nyt yksi lypsykarjatila, muutamia viljatiloja sekä marjanviljelyä.
Pertti Heinonen toivoo, että perustuotanto kylällä säilyy ja sitä kautta myös perinteinen maisema.
”Jos maisemanhoitoprojektilla saadaan jotakin lisäarvoa elinkeinotoiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen, niin kaikki on plussaa.”
Riitta Ryynänen
Juttusarja on ideoitu yhdessä
maa- ja kotitalousnaisten
maisema-asiantuntijoiden kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
