Saariston kalakoulu pyrkii omavaraisuuteen
Livian kalakoulun lehtori Antti Forsman toivoo, että nuoret kiinnostuisivat kalataloudesta. Työllisyysnäkymät ovat hyvät, kun kalastajakunta ikääntyy ja uusia työpaikkoja tulee myös vesiviljelyyn. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoPARAINEN (MT)
Pikkuruiset meritaimenen poikaset näykkivät rehua. Villapaitoihin sonnustautuneet miehet kursivat kokoon pyydyksiä. Troolarit odottavat kevättä laiturissa.
Torstaina saisi ostaa taatusti tuoretta kalaa.
Paraisten Kirjalassa pitää majaansa ammattiopisto Livian kalatalouskoulu.
Ensimmäisen 1,5 vuoden aikana peruskursseilla opitaan liikkumaan vesillä ja tutustutaan eri kalastusmenetelmiin ja -välineisiin ja vesiluontoon.
Sen jälkeen voi erikoistua ammattikalastukseen, vesiviljelyyn, kalanjalostukseen, kalakauppaan tai kalastusmatkailuun.
”Idea on, että koulu on omavarainen kalatuotannossa ja että opiskelijat ovat työvoimaa”, lehtori Antti Forsman kertoo.
Viljelypuolen opiskelijat kasvattavat istutus- ja ruokakaloja, kalastusopiskelijat pyytävät saaliita, jalostajat perkaavat, fileoivat ja valmistavat eineksiä.
Tuotantoketjun lopussa on puoti, jossa opiskelijat myyvät kalatuotteita.
Forsman harmittelee, että kala-ala tunnetaan huonosti. Livian kalatalouden koulutusohjelma ei ole viime vuosina saanut paikkoja täyteen.
Aloittajia tarvittaisiin vuosittain noin 20, jotta kurssit ja kalatuotanto pyörisivät sutjakkaasti.
”Nyt aloittajia on 10–15, eivätkä kaikki heistä jatka loppuun asti”, Forsman kertoo.
Koulun omisti aikoinaan Suomen valtio, ja tilat on rakennettu huomattavasti suuremmalle joukolle opiskelijoita.
”Seinät ovat meille liian suuret.”
Nyt kalakoulun tiloissa työskentelee myös veneenrakentajia, mikä sopii miljööseen hyvin.
Kalastus on lähes jokaisen kalatalouden opiskelijan harrastus ja intohimo. Moni toivoo harrastuksesta ammattia.
”90 prosenttia opiskelijoista haluaisi erikoistua kalastuksenohjaajaksi”, Forsman kertoo.
Koulu yrittää kuitenkin houkutella opiskelijoita perinteisillekin linjoille.
Forsman pitää isona ongelmana, etteivät nuoret innostu ammattikalastuksesta.
”Se on yksinäistä puuhaa ja vaatii yleensä oman yrityksen perustamista”, hän toteaa.
Nuoria se ei välttämättä houkuta.
Lehtori kuitenkin kannustaa alalle, sillä työllisyysnäkymät ovat suhteellisen hyvät. Ammattikalastajat eläköityvät.
”Tulevaisuudessa vesiviljely on yhä yleisempi kalantuotantomuoto, ja myös kalastusmatkailuun satsataan paljon”, hän rohkaisee.
22-vuotias Aleksander Rättö on käynyt lukion ja opiskelee nyt kalastuksenohjaajaksi. Hänen on tarkoitus valmistua vuoden kuluessa.
”Olen kalastanut pienestä pitäen, joten koulutus oli helppo valinta”, hän kertoo.
Rättö katsoo tulevaisuuteensa optimistisena. Jos vähänkin näkee vaivaa, työllistyy hyvin.
Kielitaito on kuitenkin elinehto, sillä suomalaisia turisteja kalastusmatkoilla on vain vähän.
”Englannilla tienaa elantonsa, mutta venäjällä tekee jo bisnestä”, hän kuvailee.
Venäjänkielisille kalastusopastuksille olisi enemmän kysyntää kuin tarjontaa.
Rättö aikookin koulusta valmistuttuaan opiskella venäjää.
20 nuoren lisäksi Livia ottaa kalakouluun vuosittain 10 aikuisopiskelijaa. Heitä Forsman kiittää motivoituneiksi.
”Joukossa on alanvaihtajia, jotka ovat kyllästyneet entiseen työhönsä. Esimerkiksi Salon seudulla on irtisanottu paljon väkeä , mikä on houkutellut aikuisia kouluttautumaan uuteen ammattiin.”
Mika Korkeamäki teki 25 vuotta mainoselokuvia. Hän sai siitä tarpeekseen ja päätyi netissä googlailun jälkeen Paraisille kalakouluun.
Joulukuussa Korkeamäki valmistuu ammattikalastajaksi.
”Ei ehkä taloudellisesti mutta henkisesti kalastus hakkaa mainosalan”, hän tuumii pyydysverkko kädessään.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
