HEVOSELÄMÄÄ Kasakat saapuivat kaupunkiin
Eräänä kesäiltana 60-luvun alkupuolella kuljimme ystäväni kanssa kohti Lahden ravirataa, joka siihen aikaan sijaitsi Kärpäsen mäellä. Tahdoimme nähdä Donin kasakoiden ratsastavan.
Kotoa lähtiessäni en tiennyt ratsastusesityksestä mitään. Vaikka raha oli tiukalla, luulen, että äitini olisi antanut minulle pääsylippurahat, jos olisin älynnyt pyytää.
Kun tulimme raviradalle, se oli pettymykseksemme aidattu piikkilangalla. Aidan vieressä seisoi tiukkailmeinen poliisi, joka huomautti meille, että turha siellä on seisoa, ette te sieltä kuitenkaan mitään näe. Jäimme kuitenkin aidan viereen.
Meidän tyttöjen kasvoilla taisi olla kovin surullinen ilme, joka sai virkavallan edustajan heltymään.
Poliisi kohotti aidan alinta lankaa ja melkein vihaisella äänellä kehotti meitä ryömimään aidan toiselle puolelle. En muista, ehdimmekö edes kiittää, kun viiletimme jo kovaa vauhtia raviradan katsomon suuntaan.
Sitten näytös alkoi. Katsoin hämmästyneenä hevosta, joka ilmestyi radalle valkopaitainen mies selässään.
Muistan vieläkin, kuinka ihailin ratsun jaloa ulkomuotoa ja sen mustaa harjaa ja häntää. Tummanruskea hevonen oli niin kiiltävä ja kaunis, etten ollut kauniimpaa hevosta koskaan nähnyt.
Satuloimattoman hevosen selässä istunut ratsastaja kiihdytti ratsunsa huimaan laukkaan. Mies pyörähti hevosen selästä sen vatsan alle ja siitä taas takaisin selkään. Sitten ratsastaja nousi seisomaan hevosen selässä tehden siellä jos jonkinlaisia temppuja. Minä haukoin henkeäni ja pelkäsin ratsastajan putoavan hevosen selästä.
Radalla kiiti jatkuvasti toinen toistaan kauniimpia hevosia kantaen selässään miehiä, jotka tekivät hevostensa selässä uskomattoman vaikean näköisiä liikkeitä.
Mieleeni on jäänyt ratsastaja, joka hevosen laukatessa hyppäsi maahan ja sieltä takaisin ratsunsa selkään. Muistan myös miehen, joka piti vain yhtä kättään hevosen selässä, muun osan hänen vartalostaan kieppuessa ylhäällä ilmassa.
Karvahattupäiset, nahkasaappaissa ratsastavat rohkeat kasakat eivät olleet enää kovin nuoria, mutta ikä ei näyttänyt estävän heitä yltämästä ihan uskomattoman taidokkaisiin suorituksiin.
Sitten kovaäänisestä kuulutettiin, että vuorossa on illan viimeinen ja kaikkein vaativin esitys.
Raviradalle saapui ratsukko toisensa jälkeen, hevoset ryhmittyivät vierekkäin, ja miehet nousivat seisomaan hevostensa selkään. Sitten joukko miehiä hyppäsi hevosten selässä seisovien miesten olkapäille ja sitten vielä muutama mies nousi edellisten olkapäille, kunnes lopulta yksi mies seisoi ylimpänä. Miehet olivat muodostaneet pyramidin hevosten selkiin.
Kun hevoset kiihdyttivät vauhtia, pelottomat miehet seisoivat ryhdikkäinä ratsujensa selässä. Minä olin aivan kauhuissani. Olisin halunnut laittaa kädet silmilleni, mutta en voinut sitä tehdä, koska ystäväni olisi saattanut kertoa sen kavereille koulussa.
Kun esitys päättyi, yleisö osoitti suosiotaan kasakoille ja heidän loistaville hevosilleen.
Mitään samanveroista ei varmasti kukaan ollut aikaisemmin Lahden raviradalla nähnyt. Minä ja ystäväni poistuimme raviradalta portin kautta.
Olimme saaneet kokea jotakin sellaista, mitä emme milloinkaan tulisi unohtamaan. Tuolloin minä ja ystäväni taisimme myös ensi kerran rakastua hienoihin, uljaasti askeltaviin hevosiin.
VARSANKELLO
Kukkila
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
