Rasvanarvoitus
Seppo K. Junnila (MT 19.12.) tarttui Tapani Kiminkisen artikkeliin (MT 12.12.), jossa hän käsitteli sepelvaltimotautien ja rasvojen yhteyttä.
Junnila haki geologista selitystä maaperän vaikutuksesta ravintokasveihin ja niihin kertyviin piin nanohiukkasiin, joihin itäsuomalaiset eivät ole tottuneet. Ne sitten olisivat syynä maidosta saataviin nanohiukkasiin ja sydän- ja verisuonisairauksiin.
Miksi piihiukkaset eivät vaikuta länsisuomalaisiin? Onko kysymys ”siedätyshoidosta”?
Geokemian yhdistäminen epidemiologiaan ravinnontuotannon kautta on hankala ala, koska sekä ihmiset että ravintoaineet kulkevat pitkiä matkoja. Emme enää elä synnyinseudullamme omavaraistaloudessa. Juomaveden laadun merkitys terveydelle on hyvin tutkittu ja tunnettu aihe.
Junnilan ihmettely: ”Miksi rasvat eivät ole vaarallisia ranskalaisille ja sveitsiläisille”, antoi sysäyksen tähän kirjoitukseen. Olin 1967 nuorena opiskelijana stipendiaattina Unkarissa. Siellä he tunsivat Suomen ongelmia ja kyselivät, miksi Suomessa on niin paljon sydänsairauksia.
Koska ainoa selitys oli rasvainen ruoka, kerroin siitä. Samalla kiinnitin huomiota sikäläiseen ruokavalioon. Se on todella rasvainen.
Kenttäretkellä opin, miten gulassi valmistetaan avotulella. Ensin vuoltiin pata puolilleen sian ihraa ja siinä kypsennettiin sianliha ja kasvikset.
Sitten keksin mielestäni hyvän selityksen Unkarin vähäisiin sydänsairauksiin: Aina aterialla syödään tuoreita kasviksia ja juodaan paljon punaviiniä. Ehkä nämä huuhtelevat rasvat ja kolesterolit suonista.
Mutta miten eskimot ovat selviytyneet? Syövät paljon hylkeen ja valaan rasvaa ja myös kaloja. Heillä ei ole paljonkaan tuoreita kasviksia ruokavaliossa puhumattakaan viinistä. Aikaisemmin ainakaan eskimot eivät olleet kovin pitkäikäisiä, mutta olivatko syynä sydänsairaudet ja rasvat?
Ovatko itäsuomalaiset erityisen rasvaherkkiä?
Mikähän tässä rasvakeskustelussa ontuu?
Matti Seppälä
luonnonmaantieteen professori (eläkkeellä)
Iittala
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
