HEVOSELÄMÄÄ Pelastakaaedes hevoset
Hankin ensimmäisen hevoseni viime hetkellä ennen sen joutumista teurasautoon. Se oli 21-vuotias suomenhevonen Moki, ammatiltaan ravuri.
Menin hoitamaan sitä Satun tallille, jossa hänellä oli iso eläintarha kaikennäköisiä pelastettuja. Yhtäkkiä Satu tuli kysymään, haluaisinko ostaa puolet viisivuotiaasta mustasta oriista.
Muutaman viikon päästä menin Forssaan ravitalleille katsomaan Key Victoria. Tallin käytävällä seisoi valtava musta ori. Sillä oli lempeät suuret silmät ja pitkä harja. Etutukka ulottui melkein turpaan asti. Häntä oli paksu ja pitkä. Tiesin heti, että siinä oli hevoseni.
Tallin omistaja satuloi Victorin minulle. Kiipesin selkään ja avustajat irrottivat soljet. Victor syöksyi ulos. Ohjeet kuuluivat: kaksi käännöstä vasemmalle ja yksi oikealle. Sieltä löytyisi harjoitusrata. Vauhti oli hurjaa, enkä vielä tänä päivänäkään tiedä kumpi meistä pelkäsi enemmän, minä vai hevonen.
Kävin muutamia kertoja ajamassa harjoituskärryillä. Apumies istui vierellä tukena ja turvana. Kerran seuraksi tuli tallinpitäjän naapuri. Hän kysyi, pelkäsikö Victor seisovaa traktoria. En tiennyt, kun sellaista ei ollut tullut vastaan. Vieressä istujaa vastaukseni ei rauhoittanut. Kaikki sujui loistavasti, ja rata kierrettiin neljään kertaan.
Victor juoksi hyvin, mutta ei ryhmässä. Sain varsakuvia, joista näin, että Victor oli ollut välillä yksin tallissa, välillä sen seurana oli ollut suomenhevonen. Siksi se nykyäänkin viihtyy Mokin seurassa niityllä. Victorilla on arvaamattomia taipumuksia, mutta sen ravi on pehmeää ja se kulkee kauniisti kärryjen edessä.
Tiellä ratsastettaessa Victor katselee pilviä ja puiden latvoja ja välillä kompastelee. Umpimetsässä ja vaikeassa maastossa se sen sijaan selviää hienosti. Ehkä se kaipaa vähän haastetta. Aina se on innoissaan lähdössä liikkeelle.
Turvan edestä lentävä perhonen säikäyttää Victorin pahanpäiväisesti. Kerran jouduimme ylittämään tien yli virtaavan vesinoron. Victor peruutti ensin viisi kertaa, ja lopulta ylitti sen metrin korkeudelta. Kerran metsätiellä oli linnunpoika. Victor peruutti avohakkuuryteikköön kivien ja kantojen sekaan. Mokin tehtäväksi jää mennä edeltä vaaran paikkoihin.
Koska Victoria on aikuisena yritetty kouluttaa sekä ratsuksi että ravuriksi, ei se innostuessaan tiedä, kumpaa pitäisi tehdä. Välillä se koettaa molempia yhtä aikaa ja pukittaa. Yleensä putoan viimeistään seitsemännellä pukilla. Kun istuu korkealla, ehtii hyvin katsoa, mihin putoaa ja miten tulee alas. Putoamisen jälkeen Victor on pahoillaan.
Koulutuslinjani on, että onnistuneesta suorituksesta kiitetään, muita ei noteerata. Pidän suoraa omenapuista kuolainta, joka on kevyt ja mukava. Tavoite on pysyä hevosen selässä ja pitää huolta ettei se pääse loukkaamaan itseään. Yhdessä on oltava kivaa.
Tallillani käy paljon vieraita. Silloin Victor levittäytyy portille niin, että se varmasti saa kaikki makupalat. Se luimistaa korvansa ja näyttää hurjalta.
Kaikki koneet kiinnostavat sitä suuresti. Muutamia autoja se on myös maistellut. Meidän omassa autossamme on hampaanraapimat konepellissä ja katossa. Naapurin Pekan mönkijää se puri kahvasta.
Maalla on paljon eläimiä, mutta pelottavimpia niistä ovat valkohäntäpeurat. Kerran kotiniityllä eräs peura kehtasi loikkia peräpeili vilkkuen muutaman metrin päästä. Victor järkyttyi niin, ettei kymmeneen minuuttiin ottanut askeltakaan.
Keväällä Victor täyttää 12 vuotta. Se asuu yhdessä Mokin, Willen ja kahden lampaan kanssa. Mokista ja Willestäkin riittäisi paljon kerrottavaa, mutta se on eri tarina. Terveiset kaikille Victorin ystäville!
SEIJA SALOKARI
Lohja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
