Harvinaisen elävä museo
Pekka Fali Karjasolaa pitkin lehmät ohjattiin metsään laitumelle. Solaa reunustaa alkuperäisen mallinen pisteaita. Kuva: Viestilehtien arkistoHYRYNSALMI (MT)
Kaunislehto ei näytä museolta. Katsoopa talon pihapiiriä mistä suunnasta vain, aina rakennukset ovat oikeassa paikassaan ja oikeassa suhteessa toisiinsa.
Vaikutelma on tyyni ja rauhallinen, mutta samalla kuin valmiina purskahtamaan täyteen toimintaa.
Aito vaikutelma ei ole sattumaa, vaikka vain muutamat rakennuksista ovat alkuperäisiä. Uudetkin tulokkaat on aseteltu alkuperäisille rakennuspaikoille ja saatettu pihapiiristä säilyneiden kuvien mukaiseen malliin.
Talomuseon ”isä”, kotiseutuneuvos Kalle Oskari Juntunen myhäilee tyytyväisenä. Paljon on vielä tehtävää, mutta mikä on tehty, on tehty huolella ja vanhojen perinteiden mukaan.
Pärekatot ovat tiiviitä, halkopinot suorassa ja aidat tiukasti ryhdissään. Tärkeämpää on kuitenkin, että kaikki on aitoa ja oikein. Siitä tulee myös pihapiirin kauneus.
”Se on käytännöllistä, arkista kauneutta, vuosisatojen muokkaamaa.”
Kaunislehdon talon nurkalla on hollitalli, sillä talo palveli aikoinaan rahtimiesten käymätalona. Monet täällä majoittuivatkin, vaikka talolla ei ollut majoitusvelvollisuutta kuten kievareilla.
Sana holli tarkoittaa rahtimiesten kulkemaa päivämatkaa, Juntunen selventää.
”Tästä kulki kauppareitti Kajaanin ja Vienan Kemin välillä.” Kemi oli Vienanmeren rannalla, ja sieltä oli yhteydet niin Jäämerelle kuin Pietariinkin. Kajaanista taas pääsi vesireittiä Ouluun ja sieltä kaikille merille.
Tavaraa kulki paljon, ja Kaunislehdon pihalla saattoi olla yhtä aikaa parikymmentä karjalaisten poroa. Tallissa oli tilaa neljälle rahtimiesten hevoselle.
Kivenheitto Kaunislehdon kulmalta, niin oltaisiin ”Vapauden tiellä”, jota pitkin jääkärit kulkivat Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Niitäkin asioita Juntunen on tutkinut paljon.
Kaunislehdon talo ei ollut maakunnan suurimpia mutta tavallinen, hyvin toimeentuleva talo. Tallin lisäksi oli navetta, jossa oli paikat viidelle lehmälle ja vasikoille. Lampola oli erikseen.
Navetan takana oli erikseen navettakota, jossa lämmitettiin rehulle haudevesi ja johdettiin kourua myöten navetan puolelle.
Navetan takaa aukesi karjasola, jota pitkin lehmät päästettiin aamuisin metsään laiduntamaan. Illalla ne vastasivat emännän kutsuhuutoon ja palasivat navettaan tai hakaan lypsettäviksi.
Talon ja navettapihan lisäksi oli riihipiha ja pajan piha, joilla kaikilla oli omat toimintansa.
Koska navetan takana navettakodassa pidettiin tulta, katon piti olla lautakatto. Muissa rakennuksissa oli pärekattoja ja malka(halkaistu hirsi)kattoja. Niistä kaikista on monenlaisia muunnoksia.
Pisteaitoja Kaunislehdon pihapiirissä on neljää mallia. Aidan vitsakset ovat oikeaoppisesti kuumennettua katajaa. Lämmitys tekee katajan taipuisaksi, ja jäähtyessään vitsas kiristyy. Vitsakset eivät löysty ja putoa nilkkoihin niin kuin usein näkee käyneen.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
