Kovaääninen naurulokki on kuin järven poliisi, joka turvaa muidenkin lintujen pesintää – uhanalaiset linnut tahdotaan houkutella Tampereen kahdelle lintujärvelle pesimälautoilla

Pesälauttoihin kiinnitettävät ämpärit täytetään turpeella ja ne toimivat ikään kuin altakasteluruukut. Tarkoitus on pitää lautan päällinen kasvillisuus kasteltuna myös kuivien jaksojen aikana. Kuva: Rami Marjamäki

Kahdelle Tampereen tärkeälle lintujärvelle on rakennettu kevättalven aikana lintujen pesimälauttoja. Lautat tarjoavat pesäpaikan keskustan liepeillä sijaitsevalla Iidesjärvellä ja Härmälässä sijaitsevalla Vähäjärvellä majaileville linnuille.

”Lautat rakennetaan erityisesti naurulokkien pesimäpaikoiksi”, Ekokumppanit Oy:n projektiasiantuntija Petri Mäkelä kertoo.

Naurulokit ovat Mäkelän mukaan tärkeä laji myös muille uhanalaisille linnuille. Kovaääniset linnut toimivat pesimäalueillaan ikään kuin poliiseina, jotka hätyyttävät pesärosvoja tiehensä. Aiemmin Iidesjärven ja Vähäjärven rannoilla pesineet naurulokit ovat hävinneet muutaman vuoden aikana.

Mäkelä sanoo minkkien ja supikoirien olevan todennäköisiä syyllisiä lokkien lähdölle. Samalla myös esimerkiksi tukkasotkien, nokikanojen ja haapanoiden pesintä järvillä on vaikeutunut.

”Pesimälauttojen lisäksi järvien ympäristön pienpetopyyntiä on tarkoitus kehittää”, Mäkelä sanoo.

Pesimälauttoja rakennetaan osana Ympäristöministeriön rahoittamaa Kuntahelmi-hanketta.

Iidesjärven ja Vähäjärven lautat ovat kelluvaa mallia. Niiden alla on tavalliset laituriponttonit. Lautat kiinnitetään järvien pohjiin painoilla ja kettingeillä. Lauttojen mitat ovat kaksi kertaa kymmenen metriä.

Vähäjärvelle tulee yksi ja Iidesjärvelle kaksi tällaista lauttaa.

Lauttojen pitkällä sivulla on kahdeksan reikää, joihin asetetaan pohjasta rei’itetyt muoviämpärit. Turpeella täytettävät ämpärit toimivat ikään kuin altakasteluruukkuina. Ne nostavat vettä lautan päälle kasattuun turvekerrokseen.

”Toivomme lautalle luontaista kasvustoa. Ämpäreiden avulla kasvit saavat vettä kuivienkin jaksojen aikana”, Mäkelä sanoo.

Lauttojen toimintaa seurataan kesän ajan ja mahdolliset parannukset tehdään syksyllä. Tarkoitus on, että pesimälautat selviävät mahdollisimman vähällä huollolla.

”Ponttonit kestävät mutta kansirakennetta pitää tarkkailla. Se on onneksi helppo vaihtaa. Rakenteen puolesta lautat kestävät noin kymmenen vuotta, mutta täytyy seurata miten jäät niitä kohtelevat.”

Tämän kaltaiset lautat ovat Suomessa uutuus, joten ne ovat vielä kokeiluasteella.

Suomessa on aiemmin rakennettu esimerkiksi tolppien päälle rakennettuja pesimäsaaria. Myös kaakkureiden pesinnässä on hyödynnetty pesäsaaria. Ne ovat olleet pieniä, rannasta irrotettuja saarekkeita jotka kelluvat omin voimin.

Tampereella Iidesjärvellä on ollut pitkään likaisen järven maine. Sen rannalla sijaitsi aiemmin kaatopaikka, jonka penkan reuna on joskus jopa romahtanut järveen. Nykyisin järveä on saatu puhdistettua ja se onkin yksi kaupungin tärkeimmistä lintujärvistä.

Järven itäpäässä sijaitsee myös suosittu lintutorni.

Osana Kuntahelmi-hanketta järveen on tehty myös hoitokalastusta, jonka tarkoitus on vähentää järven rehevöitymistä. Viime keväänä Iidesjärvestä nostettiin neljän viikon aikana rysien avulla 8,5 tonnia särkikaloja. Syksyn nuottapyynnissä järvestä nousi vielä viisi tonnia lisää kalaa.

Pesimälauttojen ja hoitokalastuksen ohella järven umpeen kasvaneista rantaniityistä on tarkoitus tehdä laitumia.

”Ahlmanilta on tulossa suomenkarjaa laiduntamaan järven itäpään rantaniityille”, Petri Mäkelä sanoo.

Molemmille järville tehtävät kunnostustyöt ovat osa suunnitelmaa, jossa järvien ympäristöjä valmistellaan luonnonsuojelualueeksi.

Suojelualueen asema heijastelee Mäkelän mukaan muutosta ihmisten asenteissa luontoa kohtaan.

Vielä 1960-luvulla Iidesjärven naurulokeista haluttiin päästä eroon niiden kovan metelöinnin vuoksi.