Äidin synnyinkodin pihamaalla kaipuun patoutuneet tunteet purkautuivat: "Aistin ison latauksen"

Vanhasta valokuvasta saattaa vielä nykyisinkin putkahtaa esiin aiemmin tuntemattomia näkymiä ja yhteyksiä karjalaiseen historiaan, sanoo äitinsä synnyinseudun kuvaa esittelevä Pertti Hakanen. Kuva: Jarkko Sirkiä

Ihmiset ja maisemat säilyvät entistä helpommassa muodossa, kun paperikuvat tallennetaan digitaalisiksi tiedostoiksi. Kuva: Jarkko Sirkiä

Karjalan liitto ei edistä keskustelun aloittamista menetetyn alueen palauttamiseksi Suomen yhteyteen 2020-luvulla.

"Tuemme valtiomme ulkopoliittista linjaa tässä kysymyksessä", sanoo Karjalan liiton hallituksen puheenjohtaja ja keväällä toiminnanjohtajana aloittava Pertti Hakanen.

Hän kehottaa kansalaisia ottamaan nykytilanteesta vaarin.

"Nautitaan siitä, että ovet Karjalaan ovat auki. Tämä on iso asia meille karjalaisille ja kaikille suomalaisille. Pidämme 30 vuotta kestäneestä mahdollisuudesta kiinni", sanoo Hakanen.

Kotiseutumatkojen merkitys on muuttunut takavuosista, jolloin astuminen vanhempien kertomuksista tutun kotitalon pihaan vapautti kävijöissä pitkään patoutuneita kaipuun tunteita. Näin kävi myös Hakaselle.

"Olen käynyt äitini synnyinkodin pihamaalla kolmesti ennen hänen äkillistä poismenoaan. Siellä aisti ison latauksen – karjalaisuuden tunne syveni. Olen käynyt paikalla vuosittain pian parikymmentä vuotta."

Nuorta polvea kiinnostaa yksittäisiä kohteita enemmän käydä katsomassa Karjalan nykyelämää: kulttuuria Viipurissa ja muissa alueen kaupungeissa. Samalla näkee, miten oma suku on aikoinaan elänyt alueella.

"Omat lapsenikin ovat käyneet Pyhäjärvellä äitini kotipihassa useita kertoja."

Moni käy asioimassa Virossa, mutta Hakanen kehottaa ketä tahansa pistäytymään Karjalassa. Uusi viisumikäytäntö helpottaa vierailemista Viipuri–Pietari-akselilla. Maakunnan sydänalueille matkaava tarvitsee mukaansa yhä perinteisen viisumin.

Talvisodan päätyttyä rauhanteon jälkeen evakkoon lähti yli 400 000 ensimmäisen polven karjalaista.

Evakot halusivat vaikuttaa nopeasti uuden yhteisönsä asioihin. Liitto perustettiin pian talvisodan päätyttyä keväällä 1940. Maassa toimii nykyisin 17 piiriä ja liki 400 seuraa.

Toiminnan 80. vuotta juhlistava liittokokous, kesäjuhla, -lauluillat ja pikkujouluristeily ovat tämän vuoden kohokohtia. Murre, piirakat ja virvonta pysyvät toki mukana.

Hakanen myöntää, että jäsenmäärä on tulevina vuosikymmeninä iso kysymys.

Liiton 30 000 jäsenestä joka neljäs on siirtolainen. Ikääntymisen myötä väki vähenee merkittävästi lähivuosikymmeninä.

"Kiinnostavan toiminnan avulla sukupolvien ketju voi jatkua tulevaisuuteen. Osallistuja altistuu miettimään, syttyykö kipinä liittyä heimoperheeseen ja jäseneksi."

Karjalaisuudelle on hänen mukaansa tilaa yhteiskunnassamme.

"Siihen luotan. Olen valmis tekemään työtä karjalaisuuden eteen."

"Karjalaisuuden avulla voisi rakentaa eheyttä ja yhteyttä nyky-yhteiskuntaan, jonka eteen halutaan tehdä työtä. On selvitty vaikeista vuosista ja silti jaksettu pitää yllä myönteistä selviytymisasennetta."

Lausahdus "ilon kautta vaikka sydän märkänis" sopii Hakasen mielestä hyvin tähän päivään.

"Sitä paitsi karjalaisuus tarttuu helpolla, kun kerran lähtee mukaan."