Yritysten ulosliputtaminenvakavaa Suomen maataloudelle

Toimitusjohtaja Matti Rihko Raisiosta on huolissaan elintarvikeketjun keskeisten osien myymisestä ulkomaille. Tulos ei jää enää Suomeen. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkisto

Toimitusjohtaja Matti Rihko Raisiosta on huolissaan suomalaisten ja erityisesti lähellä maataloutta olevien yritysten myynnistä ulkomaille. Se siirtää sanavaltaa ulkomaisille toimijoille. Toiminnasta kertyvä tulos siirtyy omistajan mukana pois Suomesta.

Rihkon mielestä elintarvikeketjun olennaiset osat kannattaa pitää omissa käsissä. Ruuantuotanto on tulevaisuuden ala, jonka merkitys kasvaa lähivuosina. Suomella on oivat mahdollisuudet pärjätä kilpailussa.

Biotalous on Suomen vahvuus. Kauppataseen vaje on samaa luokkaa kuin kivihiilen ja elintarvikkeiden tuonti yhteensä. Hiili voidaan korvata bioenergialla ja ruuan tuontia kotimaisella tuotannolla, jos halutaan.

Raision pääkonttoria isännöi kiireinen mies. Haastatteluaikaa jouduttiin sovittamaan pitkään ja vapaa hetki löytyi runsaan kuukauden päästä.

Puolentoista tunnin jälkeen Rihko kiittää ja lähtee kohti Helsinkiä, jossa ulkomaiset sijoittajat odottavat. ”Raisio kiinnostaa.”

Rihko rinnastaa Hankkijan myynnin taannoiseen Yaran kauppaan. Valtio myi jälkikäteen ajatellen pilkkahinnalla suomalaiset fosforiesiintymät. Kävikö Hankkijan kanssa samoin?

Hankkija-Maatalouden myyminen tanskalaiselle DLA Agrolle kaventaa suomalaisten sanavaltaa maatalouskaupassa ja rehubisneksessä. Kilpailijoille kuten Raisiolle se tietää entistä epäreilumpaa kilpailua.

Myyjä on perustellut kauppaa muun muassa sillä, että DLA:n koko takaa entistä edullisemmat tuotantopanokset viljelijöille. Kauppaa on pidetty jopa isänmaallisena.

Rihkoa lupaus ei vakuuta. ”Miksi tanskalaiset antaisivat rahaa tänne. On naiivia kuvitella, että niin kävisi. DLA pitää huolen tanskalaisten omistajien eduista. Miten kävi suomalaisille viljelijöille Daniscon ostettua Cultorin?”

Miten kauppaan olisi suhtauduttu, jos Hankkija olisi myyty Venäjälle? Rihkon mielestä lopputuloksessa ei olisi ollut isoa eroa.

Kemira Growhow’n kaupat tehtiin, kun löytyi ostaja ja ajateltiin, että saadaan edes jotain. Onko Hankkija-Maataloutta todellisuudessa edes yritetty kaupata muille kuin DLA:lle, Rihko kyselee.

Rihkon mielestä suuruuden sijasta pitää katsoa tehokkuutta. Tehokkaita on sekä pienissä että suurissa yrityksissä. Jos vain koolla on merkitystä, kaupan keskittymisen pitäisi olla ilosanoma suomalaisille.

Heti Hankkija-kaupan julkistamisen jälkeen Rihkolta kysyttiin, myydäänkö Raisioagro saman tien toiselle tanskalaiselle maatalouskaupan ketjulle, DLG:lle.

”Raisioagro ei ole kaupan.”

Raisioagrossa voidaan silti odottaa muutoksia. Rihkon mukaan maatalousalalle kaivataan nykyistä vahvempia kotimaisia toimijoita, mutta hän ei lähde arvioimaan, mitä se voisi tarkoittaa.

Rihkon mielestä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että yritykset pysyvät Suomessa. Toiminnasta kertyvä tulos jää silloin hyödyntämään paikallista väkeä. ”Pääomalla ei ole kotimaata mutta pääkonttorilla on.”

Raisio on neljän vuoden aikana maksanut yli 60 miljoonaa euroa osinkoja Suomeen.

Rihko on isännöinyt Raisiota kuusi vuotta. Hän tuli taloon kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hallituksen puheenjohtajaksi oli valittu Simo Palokangas.

Alku oli kova, sillä yhtiö oli menossa nurin. Kassavirta on kymmeniä miljoonia miinuksella.

Syöksy saatiin oikenemaan ja neljä viime vuotta yhtiö on kannattanut. Yritysostoista huolimatta tase on säilynyt vahvana ja omavaraisuus on turhankin korkea, yli 60 prosenttia.

Kasvua on haettu yritysostoin ja kaupoilla aiotaan käydä vastakin. Kassa kestää 400 miljoonan euron yrityskaupat. Ostettavaa haetaan ensi sijassa ulkomailta ja isoilta markkinoilta.

Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäki patisti Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa elintarviketeollisuutta tuotekehitykseen.

Se sopii Rihkolle.

”Jos Matti H (Halmesmäki) patistaa teollisuutta kehittämään uusia tuotteita, Matti R (Rihko) patistaa kauppaa avaamaan hyllynsä uusille tuotteille silläkin uhalla, että suuri osa tuotteista häipyy markkinoilta nopeasti.”

Rihkon mielestä kaupan ja teollisuuden kalistelu on tarpeetonta. Kumpikaan ei toimi täydellisesti, mutta molemmat tarvitsevat toisiaan.

Rihko kritisoi Suomessa vallalla olevaa mantraa, jonka mukaan talouskriisi selätetään innovaatioilla ja investoinneilla. ”Se on puuta heinää. Suomessa ollaan yhä tuotantokeskeisiä ja uskotaan siihen, vaikka pitäisi katsoa markkinoita ja miettiä, mitä kuluttaja haluaa.”

Investoinnit edellä meneminen on kuin työntäisi köydellä. Se luo vain ylikapasiteettia, Rihko miettii.

Raisio lanseerasi ensimmäisenä maailmassa vesijalanjäljen hiutalepaketissaan kolme vuotta sitten. Se sivuutettiin aika vähällä, mutta Nestlén ja Coca-Colan pääkonttoreissa kohistiin.

”Olimme vuosia etuajassa eikä se edelleenkään ole bisnestä, pikemminkin goodwilliä, hyväntahtoisuutta. Viiden vuoden päästä vesijalanjäljestä puhutaan paljon enemmän kuin nyt.”

Rihko arvioi, että vedestä tulee kriittisin osa ruuantuotantoa ja Suomessa vettä riittää. Vesijalanjäljen laskemisessa on vielä paljon tekemistä jo siinä, puhutaanko sadevedestä pellolla vai veden kulutuksesta jalostuksessa. Ala kuitenkin kehittyy nopeasti.

Rihko pitää EU:n elintarvikkeiden kestävyyskriteerejä kummallisina, sillä vettä ei lasketa mukaan, vain sato.

Espanjalainen pohjavedellä ja dieselpumppujen voimalla kasvatettu ohra täyttää kestävyyskriteerit, kun meillä ne täyttyvät vain aivan etelärannikolla.

VEIKKO NIITTYMAA

Avaa artikkelin PDF