EU:n ja G7-maiden tavoite on helmikuusta 2022 lähtien ollut selkeä. Ukrainaan hyökänneen Venäjän tulovirrat pitää tyrehdyttää minimiin ja korkean teknologian vienti Venäjälle pitää pysäyttää niin, että Moskovan sotakone alkaa yskiä.
Samaan aikaan presidentti Vladimir Putinin diktatuuria pyritään horjuttamaan Putinia hyysääviin oligarkkeihin ja osin myös tavallisiin venäläisiin kohdistuvilla pakotteilla ja rajoitustoimilla.
Venäjä saa ison osan tuloistaan öljystä ja kaasusta. Siksi niiden vientiä sekä pakotteita asettaneisiin maihin että muualle on yritetty rajoittaa.
Erityisesti öljystä tulevien rahavirtojen tukkimisessa on onnistuttu korkeintaan välttävästi.
Vuosi sitten G7-maat ja EU asettivat tuontikiellon meriteitse kuljetettavalle venäläiselle öljylle. Samassa yhteydessä kolmansiin maihin vietävälle Venäjän tankkeriöljylle määrättiin 60 dollarin tynnyrikohtainen hintakatto.
Alkuvaiheessa öljypakotteet rokottivat Putinin sotakassaa merkittävästi. CREA-tutkimuslaitoksen analyysin mukaan Venäjän öljytulot putosivat kuluvan vuoden alkupuolella noin 34 miljardia euroa.
Moskova löysi kuitenkin nopeasti pakotteiden heikot kohdat ja ryhtyi käyttämään niitä tehokkaasti hyväkseen yhdessä pakoterintamaan kuulumattomien maiden kanssa.
Erityisesti öljystä tulevien rahavirtojen tukkimisessa on onnistuttu korkeintaan välttävästi.
Nyt venäläistä öljyä myydään keskimäärin 70 dollarin tynnyrihinnalla ja Kremlin öljytulot ovat palaamassa sotaa edeltävälle tasolle.
Venäjä on omien liittolaistensa kanssa luonut ”varjolaivaston”, jolla pakotteita kierretään. Samaan aikaan pakotteiden piiriin kuuluvien läntisten tankkereiden vientiä valvotaan leväperäisesti.
Noin 48 prosenttia venäläisestä öljystä liikkuu edelleen läntisillä tankkereilla. Kun öljyn keskihinta markkina-asiantuntijoiden mukaan huitelee jo 70 dollarissa, johtopäätös on yksiselitteinen: suuri osa pakotteiden piiriin kuuluvista tankkereista kuljettaa hintakaton rikkovaa Putinin raakaöljyä.
Ehkä karuin esimerkki öljypakotteiden vuotamisesta on se, että Intia ostaa valtavat määrät venäläistä raakaöljyä kohtuuhinnalla ja myy sen jalosteina vapaasti eteenpäin.
Kuluneen vuoden aikana Venäjän öljyvienti Intiaan kasvoi 134 prosenttia. Intian osuus Venäjän koko meriteitse tapahtuvasta viennistä on lähes puolet. Samaan aikaan intialaisten öljyjalosteiden vienti EU-alueelle on kasvanut voimakkaasti.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että myös eurooppalaiset kuluttajat rahoittavat edelleen polttoaineostoillaan Putinin hyökkäyssotaa paljon arvioitua enemmän.
Parhaillaan käynnissä olevassa EU-johtajien huippukokouksessa hyväksyttävän 12. pakotekokonaisuuden yhtenä tavoitteena on tukkia näitä porsaanreikiä. Pakotteisiin perehtyneiden asiantuntijoiden mielestä esitetyt tiukennukset ovat riittämättömiä.
EU:n Ukrainaa tukevaa rintamaa rikkova Unkarin pääministeri Viktor Orbán pelaa Putinin pussiin myös öljy- ja kaasupakotteiden kanssa.
Unkari ostaa edelleen suuret määrät venäläistä kaasua, joka tulee putkea pitkin Bulgarian kautta. Bulgaria määräsi lokakuussa venäläiselle kauttakulkukaasulle tullin, jonka tarkoituksena oli nakertaa Kremliä lähellä olevan venäläisjätti Gazpromin saamia tuloja.
Financial Timesin tietojen mukaan Orbán uhkasi torpedoida Bulgarian pyrkimyksen päästä osaksi Schengen-aluetta, jos pääministeri Nikolay Denkovin johtama hallitus ei peruuta tullipäätös. Denkov taipui ja ylimääräisestä maksusta luovuttiin.
Tuoreiden selvitysten mukaan Venäjä saa erilaisilla vippaskonsteilla haltuunsa myös sotateollisuuden tarvitsemaa läntistä teknologiaa paljon uskottua enemmän.
Politico verkkojulkaisun mukaan ukrainalaisen KSE-instituutti on laskenut, että Venäjä pystyy tuomaan korkean teknologian tuotteita lähes miljardilla dollarilla kuukausittain. Se lähentelee jo sotaa edeltävää tasoa.
USA:n valtiovarainministeriön tuoreiden arvioiden mukaan sota ja sen laukaisemat pakotteet ovat vuodoista huolimatta pudottaneet Venäjän kansantuotetta yli viisi prosenttia.
Putin on pelkästään tänä vuonna syytänyt yli 100 miljardia dollaria sotakoneensa vahvistamiseen. Se on noin kolmannes maan tämän vuoden budjettimenoista.
Luvut ovat pysäyttäviä. Kokonaan eri asia on, miten ne vaikuttavat Venäjän sotilaalliseen iskukykyyn ja koska tavalliset venäläiset alkavat kyllästyä pian kaksi vuotta kestäneen sodan kielteisiin vaikutuksiin.
