Talovanhus sai uuden elämän Tornionjoen rannalla

Ari Jaakon talo Ylitornion Kaulirannassa sai ulkoverhoukseensa pystylaudoituksen alimpiin ikkunoihin saakka ja siitä ylöspäin vaakaan. Kuva: Antti Kohonen

Eläkkeelle jäänyt ja työuransa rakennusmestarina tehnyt Ari Jaako muutti vaimonsa ja kahden koiransa kanssa taloon vuonna 2014. Seuraavana vuonna hän aloitti pohjalaistalon kunnostamisen, ja vihdoin urakka lähestyy loppuaan.

Rakennusta on kunnostettu sekä sisältä että ulkoa: seinät on koolattu, lämpöeristeet uusittu, bituliittilevyt laitettu seinähirsien päälle ja ulkolaudoitus vaihdettu ja maalattu. Sisällä pintaremonttia on tehty kaikissa huoneissa, mutta suurimman muodonmuutoksen on kokenut yläkerta.

"Yläkerran olen tehnyt oikeastaan kokonaan uusiksi, siellä ei ollut juuri mitään. Nyt siellä on viisi makuuhuonetta ja 124-neliöinen, puolilämmin varastotila", Jaako kertoo.

Hirsitalolla on ikää toistasataa vuotta. Ylitornion Kaulirantaan se siirrettiin Ruotsista 1900-luvun alussa. Kuva: Antti Kohonen

Mies teki perinnetaloonsa myös lisää lämpimiä tiloja. Talon oikeaan siipeen hän rakensi uuden kodinhoitohuoneen ja eteisen.

Kylmäkuisti, josta on kulku suoraan yläkerran makuuhuoneeseen, oli lahonnut, joten se täytyi myös uusia kokonaan. Jaako päätti korottaa kuistia kahdeksaan metriin ja eristää sen lämpimäksi.

Uusitun kuistin ilme on uskollinen vanhalle.

"Se näyttää siltä, että se olisi ollut siinä sata vuotta. Kaiteet, portaat ja lattiat ovat entiset, vain paneelit on vaihdettu."

Aavistuksen erilaiselta kuisti kuitenkin näyttää ulkoapäin, sillä kuistin lippaa jatkettiin, jotta se suojaa puolitoista metriä pitkän portaikon.

Kaksifooninkisen pohjalaistalon eteläpääty. Kuva: Antti Kohonen

Jaakolle oli tärkeää säilyttää myös talon julkisivun vanha ilme. Tai tarkemmin sanottuna viimeisin ilme – alun perin talo rakennettiin hirsistä Ruotsin Parmasjärvelle vuonna 1850. Silloin se sai pintaansa pohjalaistaloille tyypillisen punamultamaalin.

Vuonna 1907 alussa talo siirrettiin Ylitornioon nykyiselle paikalleen, ja hirsien päälle rakennettiin laudoitus, ajan tyyliin.

Tänä kesänä Jaako laudoitti talon uudelleen: alimpaan ikkunaan asti laudat laitettiin pystyyn ja siitä ylöspäin vaakaan. Ennen remonttia seinät oli vaakalaudoitettu.

"Talo näyttää nyt pidemmältä, pystylaudoitus vaikuttaa siihen aika paljon. Ja kieltämättä se sopii viimeisen päälle hyvin", Jaako sanoo.

Hän vaikuttaa olevan tyytyväinen myös ulkoseinien uuteen väriin. Ennen talo oli valkoinen, nyt ruskeanharmaa. Jaako kertoo sävyn nimeksi "savikuoppa".

Maaliksi valikoitui akrylaattipohjainen vesiohenteinen ulkomaali. Aluksi Jaako kokeili myös öljymaalia, muttei pitänyt lopputuloksesta:

"Siihen tarttui kaikki. Maali kestää kuivua kaksi viikkoa. Ja jos siihen joku koskee, jälki näkyy heti, vaikka maali olisi kuivunutkin."

Perinnetalon korjausrakentamisessa suosittiin luonnonmateriaaleja. Jaako ei usko nykyaikaiseen, liian tiiviiseen rakentamiseen, eikä halunnut käyttää seinissä muovia.

Lämpöeristeeksi valikoitui ekovilla, joka valmistetaan pääosin kierrätetystä puukuidusta. Esimerkiksi yläkerran yläpohjaan sitä laitettiin 50–60 senttiä.

"Normaali villa kutisee, ja olen sille allerginen. Ekovilla taas ei aiheuta ihoärsytyksiä. Ja jos tavallinen villa kastuu, ei siitä vesi lähde millään, ja se haisee. Ekovilla kuivuu paremmin eikä ala haisemaan."

Ainoastaan uudisrakennuksen yläpohjaan Jaako joutui käyttämään lisäksi Finnfoamin suulakepuristettua polystyreeniä, sillä ekovillan lämpöarvo jäi alhaiseksi.

Vaikka talo on suuri, yli 400 neliötä, Jaako kehuu hirsitalon olevan lämmin ja taloudellinen.

"Öljyä minulle menee noin 4 300 litraa vuodessa, ja se ei ole näin isossa talossa paljoa."

Ari Jaakon talo Ylitornion Kaulirannassa, panoraamakuva pirtistä. Kuva: Antti Kohonen

Lähestulkoon koko remontti on Jaakon käsialaa. Ainoastaan talon ulkolaudoituksen vaihdossa vanhat työkaverit olivat auttamassa.

Jaako on eläkkeelle jäänyt rakennusmestari, ja neljänkymmenen vuoden kokemuksella työ on sujunut luontevasti.

"Olen aina tykännyt rakentamisesta ja vanhojen rakennusten korjauksesta."

Pohjalaistalon entinen pariskunta asui samassa talossa reilut seitsemänkymmentä vuotta. Kun vanhat asukkaat kuolivat, talo jäi heidän sukulaistensa käsiin.

Kauppoja hierottin pari vuotta, ja lopulta Jaako sai unelmiensa talon.

"Olen alueelta vuodesta 1974 asti koittanut ostaa rantapaikkaa, mutta ei kukaan ole myynyt."

Uusi kotitalo oli jo vanhastaan tuttu. Ensimmäisen kerran Jaako kävi siellä vuonna 1959, kun hänen nilkkansa lähti sijoiltaan.

Hän suuntasi talossa vuosina 1930–1960 asuneen luutohtorin luo, joka laittoi nilkan paikoilleen.

Seuraava vierailu talolle oli vuonna 2010, kun Jaako kävi tervehtimässä talon vanhaa isäntää.

"Viisikymmentä vuotta siinä oli välissä."

Jaako tuntee talon tarinan vieläkin kauempaa. Kun se 1900-luvun alussa siirrettiin Ruotsista Suomeen, talossa toimi kauppa, ja pienemmissä huoneissa asui vuokralaisia.

"Kauppa oli nykyisessä pikkuolohuoneessa. Ja sekin on iso, viisikymmentä neliötä."

Jaakon muistitiedon mukaan kauppa loppui joskus 1930-luvun lamavuosien jälkeen, ja talo myytiin huutokaupassa.

• - Pohjalaistalo on yksi- tai kaksikerroksinen pitkä hirsitalo, jonka perinteet Pohjanmaalla ulottuvat aina 1700-luvulta 1900-luvun alkuun.
• - Kaksifooninkinen on kaksikerroksinen pohjalaistalo (tuparati), jossa yläkerran huoneet täyttävät täyden huonekorkeuden.
• - Puolitoistakerroksinen tarkoittaa räystäslasillista pohjalaistaloa, jossa ullakkotilaa valaisevat matalat ja kapeat räystäslasit eli haukanikkunat.
• - Salvos eli hirsirakennusten nurkkaliitos. Pohjanmaalla kutsutaan nurkaksi tai piiksi. Nurkkasalvoksien päätyypit ovat pitkä- ja lyhytnurkkainen.
• - Ulkoverhous eli ulkolaudoitus, jolla suojataan rakennuksen runkorakenne. Päätyypit ovat pysty- ja vaakavuoraus.
• - Punamulta on punamultamaalissa käytettävä maaväripigmentti, jota saadaan rautapitoisesta savimaasta. Tunnetuimpia punamultapigmenttejä ovat oranssiin vivahtava italianpunainen ja tummempi sävyinen falunpunainen.
• - Vaarnatappeja käytetään kaikkien hirsityyppien kanssa. Niiden avulla seinästä saadaan yhtenäinen ja suorassa pysyvä.
• Lähteet: puuproffa.fi ja Marika Kokko (2014) Pohjalaistalon julkisivu ennen ja nyt. Seinäjoen ammattikorkeakoulu: opinnäytetyö.