Ruuan arvolla ei pidä leikitellä
On hyvä, että Suomessa voidaan keskustella ruuan hinnasta sen sijaan, että pitäisi olla tosissaan huolissaan ruuan riittävyydestä. Kaikkialla maailmassa tilanne ei ole näin hyvin.
Menneiden vuosikymmenten kokemukset ovat opettaneet suomalaisille, että ruokaa pitää arvostaa. Tässä suhteessa kehitys on mennyt viime vuosina huonompaan suuntaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että ruokaa heitetään paljon roskiin.
Suomessa heitetään syömäkelpoista ruokaa roskiin 120–160 miljoonaa kiloa vuodessa. Haaskatun ruuan hinta on noin 500 miljoonaa euroa vuodessa.
Huolimatta siitä, että ruokaa haaskataan paljon ja ruuan osuus kotitalouksien menosta on keskimäärin 12 prosenttia, käydään ruokakeskustelua kuluttajahintojen kautta. Laadusta tai tuontiruuan tuotantotavoista ei paljoa puhuta.
Osa elintarvikeketjun toimijoista näyttää haluavan pitää yhä yllä mielikuvaa kalliista ruuasta.
S-ryhmä aloitti alkuvuodesta tehokkaan markkinointikampanjan. Ketju ilmoitti alentavansa Prismoissa 400:n ja S-marketeissa noin sadan ruokatuotteen hintoja. Kampanjan kärkenä on termi ”halpuuttaminen”.
S-ryhmän kampanjan alku ja sen ajoitus olivat malliesimerkkejä onnistuneesta markkinoinnista. Tämä näkyi myös asiakasvirroissa ja peitti alleen muun muassa K-ryhmän aikaisemmin aloitetun hintojen alentamisen ja Lidlin vaikutuksen.
Tuottajien piirissä pelättiin kuitenkin, että he joutuvat halpuuttamisen maksumiehiksi. SOK:n pääjohtaja Taavi Heikkilä vakuuttaa, ettei näin käy, vaan alennuksen kustannukset katetaan kaupan omaa toimintaa tehostamalla. (MT 6.3.)
Heikkilän mukaan esimerkiksi kotimaisten juustojen osuus on kampanjan aikana kasvanut.
Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään määrästä vaan myös tuottajien ja juustoloiden saamasta hinnasta.
Varaa ruuan hintojen laskuun kaupalla luulisi olevan, koska kaupan osuus ruuan hinnasta on jo pitkään kasvanut. Erittäin nopeaa kaupan osuuden kasvu oli 2000-luvun alussa.
Kehityksessä näkyy keskittyneen kaupan vahva neuvotteluvoima tuottajien ja elintarviketeollisuuden suuntaan. Hinnat eivät missään tapauksessa saisi olla ilmoitusasioita vahvemman osapuolen taholta.
Jos oli S-ryhmän kampanja alku kuin suoraan markkinoinnin oppikirjasta, ei jatko ole sujunut yhtä hyvin.
S-ryhmän televisiossa pyörivä mainoskampanja, jossa päivitellään ruuan, erityisesti maidon ja juuston kalleutta Suomessa, on epäonnistunut. Juustoon on mainosten luoman vaikutelman mukaan varaa vain miljonääreillä ja maitolitralla saisi omakotitalon. Harkinta on selkeästi pettänyt.
Ei ole ihme, että tuottajien piirissä mainoskampanjaa pidetään loukkaavana ja jopa syyllistävänä. Lisää taakkaa ei tarvita tilanteessa, joissa tuottajat ovat jo muutenkin taloudellisesti erittäin ahtaalla.
Ruuan kalleudella ilkkuminen ei kohdistu
pelkästään tuottajiin, vaan myös muihin elintarvikeketjun yrittäjiin ja työntekijöihin. Suurin osa ruuan hinnasta syntyy kaupan lisäksi esimerkiksi jalostuksessa ja kuljetuksessa. Lisäksi verojen osuus ruuan hinnassa on Suomessa monia muita EU-maita korkeampi.
Markkinointi ja mainonta ovat suurelta osin mielikuvien rakentamista. Harhaanjohtavan hintamielikuvan rakentaminen ruuan suhteen
ei kuitenkaan palvele edes kaupan omia tavoitteita. Ruuan arvostuksen kanssa sillä ei ainakaan ole mitään tekemistä.
Sanonnan mukaan asia on niin, miltä se näyttää. Meneillään oleva S-ryhmän mainoskampanja näyttää tosi pahalta tuottajien
kannalta. Se on harmi, koska S-ryhmä on suurin kotimaisen ruuan myyjä.
S-ryhmän mainoskampanja näyttää
tosi pahalta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
