Tämä kuoriainen elää lannasta – matala kasvillisuus ja lämmin ilmavirta tarjoavat otolliset olosuhteet lantakuoriaiselle
Maatalouden muutokset ovat heikentäneet lantakuoriaisten elinympäristöjä, mikä on suurin syy niiden uhanalaisuudelle. Laiduntavien eläinten lanta on kuoriaisille elintärkeää.
Hiekkainen, hieman savinen maa hellii lantakuoriaisia. Ne moittivat paljon käsiteltyä maaperää. Kuva: Sanne KatainenTuoretta lantaa täytyy olla saatavilla lantakuoriaisten lentojen aikaan, muuten niiden kohtalo on vaakalaudalla.
Lantakuoriaiset, tuttavallisemmin ’lantikset’ nimittäin nauttivat lantaa ravinnokseen. Puolet lajeista on uhanalaisia.
”Moni uhanalainen lantakuoriainen tarvitsee pärjätäkseen avoimen ympäristön. Umpeenkasvaneet laitumet ovat yksi suurimpia syitä niiden uhanalaisuuteen”, kertoo lantakuoriaisasiantuntija, ympäristöministeriön kovakuoriaistyöryhmän jäsen ja suunnittelijana Metsähallituksella työskentelevä Heli Vainio.
Lantakuoriainen viihtyy perinteisellä luonnonlaitumella. Niitä on kuitenkin liian vähän. Koska sopivat elinympäristöt ovat vähentyneet, osa populaatiosta on kuollut.
Pitkään laidunnetut ympäristöt ovat otollisia lantakuoriaisille. Matala kasvillisuus mahdollistaa auringonvalon pääsyn maahan asti.
Lantakuoriainen rakastaa paahteisuutta. ”Helle pitää niiden lihakset lämpiminä, jolloin niillä on voimaa lentää paikasta toiseen ja vallata uusia alueita.”
Lentäjinä lantakuoriaiset ovat melko kömpelöitä. Lämpimän ilmavirran osuessa kohdalle ne voivat kuitenkin liitää pitkiäkin matkoja virran mukana. Kaksi viimeisintä paahteista kesää ovat olleet lantakuoriaisille otollisia.
Vainio arvelee viileän alkukesän pidentäneen kevätlajien lentoaikaa. Monelle lajille kohtaloksi koituu, että ne lentävät vain tiettyyn aikaan vuodesta. ”Silloin on tärkeää, että saatavilla on tuoretta lantaa ja sopiva elinympäristö. Lämmin sää on plussaa.”
Pitkät viileät jaksot saavat lantakuoriaiset jumahtamaan paikoilleen. Se haittaa niiden perinnöllistä monimuotoisuutta.
Helle pitää niiden lihakset lämpiminä, jolloin niillä on voimaa lentää paikasta toiseen ja vallata uusia alueita.
Myös karjalle annetut antibiootit ja loislääkkeet ovat osasyy lantakuoriaisten katoon. ”Niiden jäämät muuttavat lannan koostumusta, mikä on haitaksi lantakuoriaisen toukille.”
Lantakuoriainen ei ole riippuvainen tietyistä kasvilajeista. Vainio on kuitenkin huomannut lajiston olevan suppeinta nurmilla. Runsaimmillaan se taas on perinnebiotoopeilla. Hän onkin tyytyväinen siihen, että perinnebiotooppien kunnostukseen on Suomessa kiinnitetty huomiota enenevissä määrin.
Luonnonhoidon vaikuttavuudesta on saatu konkreettisia todisteita. Muutamat elinympäristönsä suhteen vaativat lantakuoriaislajit esiintyvät Etelä-Suomessa selkeästi runsaammin kuin 30 vuotta sitten. Myös saaristossa lajien kirjo on säilynyt moninaisena laidunnusperinteen ansiosta.
Tilanne näyttää Vainion mukaan paremmalta kuin 10 vuotta sitten, joten toivoa lantiksien säilymisestä on vielä. ”Uhanalaisuusluokat ovat keskimäärin parantuneet.”
Lue myös:
Monet kovakuoriaiset tarvitsevat lahopuuta elääkseen – useat lajit ovat uhanalaisia
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
