Suomen nousu tarvitsee turvetta
50-VUOTIAS
Maan talous mataa ja tuoreet työttömyysluvut ovat tylyjä.
Huono syntymäpäivälahja lauantaina 50 vuotta täyttävälle taloustieteilijä Jaakko Kianderille, joka ahdistui jo viisivuotiaana Prahan miehityksestä ja suri öljykriisin aikaan sitä, että lämmin kylpyvesi ja öljy loppuvat ja bussinkuljettajan ura tyssää ennen kuin hän saavuttaa edes ajokortti-iän.
Nykyisin valtiotieteen tohtori Kiander ei enää menetä yöuniaan, vaan miettii ratkaisuja. Viime lamassa hän haukkui kolmekymppisenä taloustutkijana sekä maan hallituksen että Suomen Pankin liian kireästä lamanhoidosta.
Nyt kun devalvaation mahdollisuutta ei enää ole, oikeistodemarina itseään pitävä Kiander perää ”laajaa kilpailukyvyn korjausta”.
”Joudumme sietämään jonkin aikaa valtiontalouden alijäämää. Kilpailukyvyn parantamista pitäisi nyt priorisoida.”
Yritysveron alentaminen oli hyvä, mutta hallituksen pitäisi myös löysätä velkatavoitteensa aikataulua ja keventää energia- ja tuloveroja.
”Energian hinnan merkitys kilpailukyvylle on tällaisessa kylmässä, pitkien etäisyyksien ja energiaintensiivisen teollisuuden maassa yhtä suuri kuin palkkojen. Sitä vain ei olla ymmärretty melkein missään, kun on tehty suurella innolla ilmastopolitiikkaa ja nostettu energian hintaa.”
Turpeen käytön lisääminen olisi nopein tapa parantaa vaihtotasetta, kun kivihiilen ja öljyn tuonti vähenisivät. Myös puun käyttöä pitäisi lisätä.
Suomi on siis tyrinyt ilmastopolitiikan suostumalla liian tiukkoihin päästönormeihin.
”Ei niistä enää irtikään pääse, mutta ennen seuraavia sitoumuksia voisi miettiä tarkemmin, mikä on Suomen etu.”
Myös investointien hankinta ulkomailta on ponnetonta eikä Suomen menestystä kansainvälisissä vertailuissa osata hyödyntää.
Kiander tuli tutuksi talouden tv-kommentaattorina toimiessaan Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana.
Sitä ennen hän toimi Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa, mutta viimeiset kolme vuotta palkan on maksanut eläkeyhtiö Ilmarinen, jonka taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaava johtaja hän on. 68 vuotta on riittävä eläkeiän tavoite sekä hänelle itselleen että koko kansalle.
Kiander viettää kesälomaansa Puumalan mökillä ”tšehovilaittain” loikoillen ja lueskellen. Siellä hän on seurannut 16 vuotta ympärillä tapahtuvaa maaseudun murrosta: palvelut ja ihmiset katoavat ja loput vanhenevat.
”Vaikka olen kaupunkilainen, säälin sitä, että maaseutu tyhjenee. Saimaan rantaa ja kehittämismahdollisuuksia olisi, jotenkin sinne pitäisi saada elinvoimaa.”
Elämän ensimmäiset 50 vuotta ovat opettaneet, että tärkeimpiä elämässä ovat perusasiat.
”Terveys ja perhe.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
