Kestävä kehitys pakottanut köyhät ja rikkaat yhteen

Kulutuksen kestävyys on suomalaisen yhteiskunnan isoimpia haasteita. Kaupoista ja suurkeittiöistä jäävälle ruualle riittää ottajia Hurstin Valinnassa Helsingissä. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Pekka Puustinen

YK:n 193 jäsenmaata saivat reilu viikko sitten kasaan laajan kestävän kehityksen ohjelman, joka on enää virallista hyväksyntää vailla. Kolmatta vuotta kestäneessä valmistelussa ovat olleet mukana kaikki järjestön 193 maata ja valtava joukko kansalaisjärjestöjä.

Yksikönpäällikkö Aulikki Hulmi maa- ja metsätalousministeriöstä pitää merkittävänä juuri yhteistä tahtoa turvata elämisen mahdollisuudet tuleville sukupolville.

"Selkeästi tunnustetaan, että ruoka ja ravitsemus, uusiutuva energia ja luonnonvarat ovat keskeisiä siinä, kuinka maapallo selviää."

Ohjelmaa on kritisoitu sen paisumisesta. Tavoitealueita on peräti 17, koska sosiaalista, ympäristön ja talouden kehitystä katsotaan ensi kertaa kokonaisuutena.

"Ympäristö on yhteisen tulevaisuutemme kannalta tietenkin todella tärkeä. Mutta se on vain yksi osa", painottaa kehityspolitiikan osastopäällikkö Pekka Puustinen ulkoministeriöstä.

"Kun puhutaan nälästä, köyhyys sekä toisaalta sodat ja konfliktit estävät ruokaturvan toteutumisen", Hulmi havainnollistaa.

Erona aiempiin YK-ohjelmiin on myös yleismaailmallisuus. Rikkaat eivät voi jatkaa porskuttamista vaan niidenkin on sitouduttava kantamaan vastuunsa.

Tavoitteet oli pakkokin muotoilla sangen yleisiksi, koska olot vaihtelevat maittain huomattavasti. Ruokahävikki on tästä hyvä esimerkki.

"Kehitysmaissa pitää tehdä paljon sadonkorjuussa ja perusvarastoinnissa. Rikkaissa maissa taas ratkaisevaa on kaikki, mitä tapahtuu sen jälkeen - kaupassa, suurkeittiöissä ja kodeissa", vertaa Aulikki Hulmi.

Suomelle ohjelma merkitseekin ylipäätään kulutuksen ja tuotannon muuttamista kestäviksi.

"Jos kaikki eläisivät niin kuin suomalaiset, tämä planeetta ei mitenkään riittäisi. Meidän on muututtava myös", Puustinen muistuttaa.

Suomalaisen maa- ja metsätalouden kannalta ohjelma on hyvä lähtökohta. Se korostaa luonnonvarojen järkevää käyttöä kaikkialla sen turvaamiseksi, että maailman kasvavalle väestölle riittää ruokaa. Toiseksi kunkin maan on löydettävä mielekkäät ja sopivimmat keinot lisätä uusiutuvaa energiaa, Hulmi summaa.

Tehtävää on kuitenkin myös muulla kuin talouden suunnalla. Perheväkivalta ja eräät muut sosiaali- ja terveyspuolen ongelmat vaativat tunnustamista.

"Emme voi yhteiskuntana niin hyvin kuin voisi vaurauden perusteella kuvitella. Meillä on sillä saralla ihan aidosti petrattavaa", toteaa Puustinen.

Ulkoministeriössä ollaan luottavaisia sen suhteen, että Post2015-ohjelma saa virallisen hyväksynnän syyskuun lopussa ilman sen kummempaa draamaa. Valtion päämiehet kokoontuvat tuolloin New Yorkiin.

Pekka Puustinen kertoo keskustelleensa juuri suurlähettiläs Riitta Reschin kanssa, joka toimii Suomen pääneuvottelijana.

"On yksittäisiä maita, jotka eivät ole tähän supertyytyväisiä. Jotain varaumia voi tulla juhlapuheissa, mutta ne eivät vaikuta poliittisen sopimuksen syntymiseen", kuuluu arvio.

Ohjelman toimeenpanon kannalta on sen sijaan oleellista, mitä tapahtuu joulukuussa.

Ensin neuvotellaan Pariisissa Kioton ilmastosopimuksen jatkosta.

Heti perään Kenian Nairobissa on Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokous, jossa pyritään saattamaan vuonna 2001 alkanut Dohan kierros sopuratkaisuun.

Puustisen mukaan yleinen tunnelma on, että Post2015-ohjelma voi edistää kahden muunkin sopimuksen syntyä.

"Soisi, että yritetään vielä yhdessä -ote säilyisi ja jopa vahvistuisi. Enää ei voida ajatella, että kaikki on hyvin, kunhan vain hoidamme kukin oman ruoka- tai energiahuoltomme", muistuttaa Aulikki Hulmi.

Kaijaleena Runsten

Avaa artikkelin PDF