uutistausta Italian vaalit euron tappio
Valuuttapiireissä on viime aikoina tunnettu suurta huolta euron liiallisesta vahvistumisesta.
Euroopan keskuspankin EKP:n italialainen johtaja Mario Draghi on muista keskuspankkiireista poiketen kieltäytynyt valuuttansa tukiostoista. Draghin politiikka oli merkillisen kaukonäköistä.
Italian maanantaina päätyneet parlamenttivaalit hoitivat valuuttakurssiongelman Draghin puolesta. Euro heikkeni vaalien jälkeisessä kaupankäynnissä alimmilleen seitsemään viikkoon.
Saman tien maailman pörssit putosivat eurokriisin pelosta pahimmillaan useita prosentteja. Valtiolainoissa käynnistynyt korkojen nousu ei kosketa yksin Italiaa, vaan myös Espanjaa ja Portugalia.
Italian parlamenttivaalit olivat varoitus koko Euroopalle. Pier Luigi Bersanin ja Mario Montin ryhmittymien äänimäärä ei riitä takaamaan kriisimaan talouden uudistusohjelman jatkoa. Päinvastoin. Tulossa ovat erittäin vaikeat hallitusneuvottelut tai mahdollisesti uusintavaalit.
Italian, samoin Kreikan ja Espanjan sosiaalinen ja taloudellinen murros on johtanut näköalattomuuteen, missä säästökuurille ajetun kansan reaktio on silmien sulkeminen ja protesti. Italian äänestäjien reaktio ikävä kyllä vain pahentaa tilannetta.
EKP:n tukitoimien edellytyksenä on säästö- ja reformiohjelman täytäntöönpano. Ilman toimivaa hallitusta tai eurovastaisen parlamentin oloissa näin ei tapahdu. Maan kaaos pahenee entisestään.
Italian vaaleissa jäivät maan todelliset ongelmat, velkaantuminen ja puuttuva kilpailukyky, täysin varjoon.
Maa on Silvio Berlusconin hallinnon jäljiltä syvässä taantumassa. BKT aleni viime vuonna 2,19 prosenttia. Kilpailukykyä jäytää yksikkötyökustannusten nousu. Vuoden 2005 jälkeen on työn hinta tuotetta kohden on noussut 16,4 prosenttia.
Italia tarvitsee ulkomaisia sijoituksia kipeämmin kuin koskaan. Vaalin tulos pitää markkinaehtoiset investointipääomat loitolla. Italian velkaantuminen on yhä valtavissa kahden biljoonan euron mittaluokissa.
Uutta lainaa valtio tarvitsee 400 miljardia euroa ja pelkkiin korkoihin menee 80 miljardia vuodessa. Pelkillä velkojen koroilla italialaiset voisivat kääntää maan budjetin ylijäämäiseksi.
Mario Montin virkamieshallituksen aikana Italiassa aloitetuilla reformeilla onnistuttiin alentamaan budjettivajetta merkittävästi. Entisen EU-komissaarin ongelmaksi muodostui se, ettei hänen kaudellaan julkisia menoja juuri onnistuttu supistamaan. Sen sijaan hallinto turvautui verojen korottamiseen.
Tämän äänestäjät kostivat vaaleissa Montin ryhmittymän tappiona ja kahden suuren populistiryhmän voittona. Maan ylisäänneltyjen työmarkkinoiden uudistamista Monti ei ennättänyt edes aloittaa.
Lisäksi veronkorotukset syvensivät kriisiä. Kotimainen kysyntä romahti ja työttömyys paheni. Nuorisotyöttömyys nousi viime vuonna jo yli 35 prosenttiin.
Ispo-instituutin kyselyn mukaan kolmannes italialaisista vastustaa euroa. Parlamenttivaalien äänistä puolet meni eurovastaisille populisteille. Italialaiset jättävät henkisiä jäähyväisiä eurolle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
