Viljelijä jakaisi tuet Mavin tietojen perusteella: "Tiedetään tarkkaan, kuka viljelee ja mitä..."

Kalle Vähä-Piikkiön tilalla Varsinais-Suomessa vehnän hehtaarisato jäi alle puoleen normaalista. Kuva: Sanne Katainen

Suoraa kansallista tukea on kriisipakettiin leivottu 30 miljoonan euron edestä, mutta vielä ei ole selvää, millä perusteilla tuki jaetaan katoa kärsineiden viljelijöiden kesken. Ensitieto on, että summaa käytetään sekä kasvinviljely- että eläintilojen tukemiseen Tampere-Pori -linjan eteläpuolella ja pelkästään eläintilojen tukemiseen linjan pohjoispuolella.

Ruskolainen viljelijä Kalle Vähä-Piikkiö toivoo, että jaossa käytettäisiin Mavin olemassa olevia tietoja eläinyksikkö- ja viljelyala, eikä lähdettäisi tekemään mittavia lisäselvityksiä eikä toisaalta tuettaisi kesannolla olevia hehtaareita. Vähä-Piikkiö uskoo, että tällainen järjestely saisi myös viljelijöiden tuen.

"Kannustaisin sellaiseen, että kun tarkkaan tiedetään, kuka viljelee, mitä ja kuinka monella hehtaarilla, niin tuki jaettaisiin sen mukaan. Muuten menee helposti kaikki rahat niiden selvityksiä tekevien ihmisten palkkaamiseen", Vähä-Piikkiö toteaa.

Vähä-Piikkiön vehnänviljelyyn keskittynyt tila on kärsinyt kuivuudesta pahasti. Tilalla on 185 hehtaaria puitavaa ja jokainen hehtaari tuottaa tänä vuonna tappiota 430 euroa. Yhteensä se tekee noin 80 000 euroa. Viljelijän mielestä kriisitukea tärkeämpää olisi miettiä, miten normaalien vuosien kannattavuus saataisiin elinkelpoiselle tasolle.

"Tämän vuoden ongelma on kuivuus, mutta isompi ongelma on markkinoiden toimimattomuus. Jos tämä vuosi olisi nyt sellainen herätys teollisuudelle ja kaupalle, että ne tulisivat mukaan tukemaan tuottajia."

Vähä-Piikkiö on tyytyväinen siihen, että kriisipaketissa on mukana määrärahaa viennin edistämiseen, vaikka uskoo, että osa viljelijöistä pitää tätä turhana. Tehokkaampi vienti voisi turvata alan kannattavuutta.

"Alalle tarvittaisiin kunnon vienti-ihmisiä. Sen myös kotimainen teollisuuskin joutuisi ottamaan enemmän tosissaan tämän touhun, että jos kunnon hintaa ei makseta, voi vilja lähteä vientiin. Suomalainen kulttuuri on ollut, että viljelijä myy vasta kun tavara on laarissa, vaikka isot kansainväliset ostajat ostavat varmistuseriä jo paljon etukäteen."