vierasyliö Rottia torjuttava ekologisesti
Rotta kuuluu ihmisen rakentamaan ympäristöön. Sen yhteisön, populaation hävittäminen ei ole mahdollista. Mikäli yksilöiden tai jopa niiden yhteisön poistamiseen ryhdyttäisiin, siirtyy populaatioekologisen säännön mukaan näin muodostuneeseen tyhjiöön yksilöitä ympäröivältä alueelta.
Populaation kokoa määrää ajankohdan ravintotilanne, luontainen lisääntymissykli ja saalistus. Myös ekologisesti kriittisenä tekijänä voidaan pitää talviaikaisen ravinnon saantia ja lämpötilaa. Näistä tekijöistä voidaan käytännössä puuttua predaatioon eli ihmisen harjoittamaan pyydystämiseen.
Ihminen voi vaikuttaa vain vähän talvilämpötilaan ja luonnosta saatavaan ravintoon, eikä lainkaan rotan tarvitsemien suojien esiintymiseen. Ihmisen keinovalikoima hävittämiseen on ajalta, jolloin lajiin suhtauduttiin tunteella ilman riittävää ekologista tietoa. Rottaan, kuten petoeläimiinkin, kohdistuu vanhakantaisia asenteita ja pelkotiloja, jolloin lajin hävittämistarvetta ohjaa enemmin inho kuin tieto.
Rotan terveyshaitta juontaa peräisin ajalta, jolloin mustarotan voitiin todeta levittävän vaarallisia mikrobeja väli-isäntänä. Nyt kysymyksessä on harmaarotta. Terveydensuojelulaki lähtee sinänsä oikein elinympäristön terveellisyyden edistämisestä. On tarpeen, että viranomaisella on mahdollisuus vaikuttaa terveyshaitan poistamiseen antamalla tätä koskevia päätöksiä.
On todettava rotan osalta, että terveydensuojelulaki ei ole metsästyslaki. Sen päätöksen perusteena tulee olla terveyshaitta tai sen ilmeinen uhka. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL yhteydessä toimiva zoonoosikeskus on tehnyt vuosittaisen selvityksen zoonooseista. Nämä ovat selkärankaisesta eläimestä, kuten rotasta, ihmiseen ja päinvastoin tarttuvia tauteja.
Viime vuoden selvityksen mukaan Suomessa ei esiinny vakavia zoonooseja. Tärkeimmät taudit on tavattu elintarvikkeissa ja kotieläimissä. Vain joitakin tapauksia on voitu havaita luonnonvaraisissa eläimissä kuten jäniksessä, kissassa ja sudessa. Sen sijaan selvitys ei mainitse rottaa yhdenkään taudinaiheuttajan yhteydessä.
Elintarviketurvallisuusviraston Evira tilaston mukaan Suomessa ei ole todettu pitkään aikaan yhtään tapausta, jossa rotta olisi levittänyt jotain tautia ihmiseen. Rotan hävittämispäätöstä ei nyt voidakaan tehdä terveydensuojelulain nojalla.
Laissa kielletyn toiminnan ulottaminen myös välillisiin aiheuttajiin on kyseenalaista ja näytön takia myös usein perusteetonta.
Zoonoosikeskus toteaakin yhden yleisemmän, yersinia-bakteerin yhteydessä, että mahdollisia ihmisen ja luonnonvaraisen eläimen välisiä tartuntareittejä ei tunneta. Tautien välillisyyden on aiheuttanut ihminen itse ja toimintakielto tulisi siksi ulottaa muun muassa roskaamista aiheuttavaan toimintaan.
Useimmiten rotta saa ravintoa ihmisen poisheittämistä ruokajätteistä ja – pakkauksista. Roskaamiskiellon tulee siksi koskea ihmisen omaa toimintaa. Jätelain roskaamiskielto koskee jätettä, joka ei ole rotta itse. Jätelain nojalla ei rotan hävittämistä voi säännellä.
Rotan väitetään aiheuttavan taloudellisia menetyksiä tuhoamalla ihmisen tekemiä laitteita ja rakenteita. Tämä lienee eräs peruste säätää rotta metsästyslaissa tarkoitetuksi vahinkoeläimeksi. Vahingon tulee olla huomattava. Moni muukin eliölaji aiheuttaa normaalilla toiminnallaan ihmiselle taloudellista vahinkoa, kuten esimerkiksi hevosmuurahainen tai kanoja syövä kettu ilman, että ne ovat vahinkoeläimiä.
Metsästysviranomaiset voivat merkityksellisissä vahinkotapauksissa järjestää rotan vähentämisen. Päätös ei kuulu tällöin sen enempää terveys- kuin ympäristöviranomaisille, kuten villikanien metsästys osoittaa.
Ihminen on omalla toiminnallaan muuttanut luonnon eliöiden luontaista esiintymissykliä. Sen palauttamisessa ihminen joutuu vain entistä kauemmaksi pysyvistä ratkaisuista, ekologian omista keinoista.
Rotan esiintymiseen ja kuviteltuun vähentämistarpeeseen vaikuttavat edellä mainitut seikat. Keinoiksi, joiden oikeudellinen peruste ei ole selvä, on ensisijaisesti valittu kemiallinen torjunta eli myrkytys.
Edellä kuvattu populaatioekologinen syy merkitsee, ettei myrkytyksellä voida saavuttaa pysyvää ratkaisua. Rotan hävittämishalun laukaisee lajin esiintyminen ja varsinkin sen näkyminen. Lähes aina tämä johtuu ihmisen aiheuttamasta toiminnasta kuten viemärien puhdistuksesta tai vakiintuneiden pesäpaikkojen hävittämisestä.
Populaation liikehdintään ei tulisi puuttua lainkaan.
Vaikka henkisistä syistä ihmisen haluttaisiin puuttua rotan näkymiseen, tulisi se jättää luonnon omien menetelmien hoidettaviksi. Luontainen predaatio, kuten taajamien petolintujen ja pienpetojen saalistus verottavat lisääntynyttä rottakantaa tasapainottavasti. On jaksettava odottaa ekologista viivettä, joka rotan osalta kestää enintään vuoden.
Mahdollinen paikallinen hävittäminen voidaan hoitaa mekaanisesti, joka voidaan näin kohdistaa hyvinkin pienelle alueelle odottamaan mainittua pääsykliä. Vanha rotanloukku on tässä oiva keksintö, kun taajama-alueilla kissan päästäminen rottajahtiin on vastoin säännöksiä. Rotan massaesiintymisiä on hyvin harvoin ja ne menevät ohitse vuodessa.
Kunnallisia päätöksiä rottakannan rajoittamiseksi ei voi tehdä terveyshaitan tai roskaamisen perusteella. Rotan aiheuttama taloudellinen vahinko on yleensä seurausta ihmisen omasta muusta toiminnasta, jota tämän vuoksi olisi tarpeen muuttaa.
Mahdollisista torjuntakeinoista voidaan käyttää mekaanisia menetelmiä, mikäli halutaan kiirehtiä luonnon omia vaikutuksia.
OLLI PAASIVIRTA
Kirjoittaja on ympäristönsuojeluneuvos Kauniaisista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
