Ilmastonmuutos maksaa Kiinalle maltaita: Maailman kallein infrahanke tuo pekingiläisille juomavettä 1 432 kilometrin päästä

Kiinan uskomatonta kasvua kuvaa rakennuskuume: vuosina 2011–2013 maa käytti yhtä paljon betonia kuin Yhdysvallat koko viime vuosisadan aikana (Bill Gates, Gatesnotes 12.6.2014). Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Kiina on noussut köyhyydestä suurvallaksi, jonka kansainvälinen vaikutus on valtava. Maasta tuli vuonna 2007 maailman suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja. Sen osuus on nyt noin kolmannes kaikista päästöistä (The New York Times 2.6.2017).

Kiinalla on ilmastonmuutoksessa paljon pelissä. Merenpinnan nousu hukuttaisi miljoonien ihmisten rannikkokaupunkeja. Lisäksi sellaista ympäristökatastrofia, jota Kiinassa ei olisi jo tapahtunut, on vaikea kuvitella.

Pariisin ilmastokokous sai Kiinan hallituksen ottamaan härkää sarvista ja se lupaa nyt kansalaisilleen ”uuden, vihreän tulevaisuuden”. Siihen kuuluvat metsien elvyttäminen, valtavat vesitalouden rakennusprojektit ja puhdas energiantuotanto.

Vaikka Kiinassa saasteista ja ympäristön pilaantumisesta puhutaan paljon, suurin haaste on veden niukkuus. Ilmastonmuutos vaikeuttaa tilannetta.

Suuri osa väestöstä asuu kosteassa Etelä-Kiinassa, mutta neljä viidestä tärkeimmästä viljelyalueesta sijaitsee kuivassa pohjoisessa. Nämä alueet tuottavat noin 45 prosenttia Kiinan bruttokansantuotteesta ja puolet sen käyttämästä energiasta.

Kiina on ratkaissut ongelman maailman kalleimmalla infrastruktuurihankkeella, joka kuljettaa vettä etelästä pohjoiseen.

Pääkaupunki Pekingiin juomavesi tuli viime vuonna 1 432 kilometrin päästä Danjiangkuosta. Veden matka kestää viisitoista päivää (Economist 5.4.2018).

Suuret rakennusprojektit vievät rahaa ja huomiota varsinaisilta vesiongelmilta: tuhlaukselta ja saastuttamiselta. Ongelmat nousivat pintaan Shanghaissa vuonna 2013, kun kaupungin 24 miljoonan asukkaan juomavedestä, Huangpu-joesta löytyi 16 000 sirkovirukseen kuollutta sikaa.

Keskushallinto on nostanut veden hintaa tuhlauksen välttämiseksi. Toisaalta tämä suosii rikkaita vedenkäyttäjiä köyhien kustannuksella.

Uuden vesikuljetusjärjestelmän alta on jouduttu siirtämään noin 400 000 ihmistä. Hieman sen eteläpuolelta, maailman suurimmaksi vesivoimalaksi suunnitellun ”Kolmen rotkon padon” alta on muuttanut 1,4 miljoonaa kiinalaista.

Padon rakennus alkoi vuonna 1994, sähkön tuotto täydellä teholla vuonna 2012.

Patoallas peittää paitsi arvokkaita historia- ja luontokohteita myös tehtaita ja kaupunkeja, joista voi liueta veteen vaarallisia kemikaaleja. Romahtavista joentöyräistä irtoavan lietteen pelätään täyttävän patoaltaan ajan myötä ja estävän vesivoiman tuotannon.

Pato tuottaa vuodessa noin 87 terawattituntia sähköä. Se ylittää Suomen sähkönkulutuksen viime vuonna.

Jos sama määrä tuotettaisiin kivihiilellä, sitä pitäisi polttaa 31 miljoonaa tonnia. Hiilidioksidipäästöt olisivat 100 miljoonaa tonnia.

Suunnitteluvaiheessa arvioitiin, että pato tuottaisi kymmenesosan Kiinan käyttämästä sähköstä. Energiankäytön räjähdysmäinen nousu on kuitenkin johtanut siihen, että jo vuonna 2011 osuus oli vain 1,7 prosenttia.

Kiina on maailman suurin aurinkovoiman tuottaja, ja paneeleita asennetaan lisää koko ajan. Tällä hetkellä aurinkovoima tuottaa noin sadasosan maan käyttämästä energiasta.

Aurinkovoimassakin on ongelmansa: paneeleihin käytettyjen raaka-aineiden valmistuksessa syntyviä vaarallisia sivutuotteita ei välttämättä kierrätetä oikein.

Suurin ympäristöongelmien aiheuttama terveysriski piilee tällä hetkellä hengityksessä. Kiinassa kuolee vuosittain 1,6 miljoonaa ihmistä ilmansaasteiden vuoksi.

Pekingiin rakennettiin tänä vuonna aivan uudenlainen ilmanlaadun tutkimuslaboratorio yhteistyössä Suomen kanssa. Kaupungin SMEAR-aseman esikuva tönöttää Metsäntutkimusasemalla Hyytiälässä.

”Asema aloitti toimintansa virallisesti tämän vuoden tammikuussa ja olemme mitanneet ilmanlaatua nyt noin puoli vuotta. Yritämme nyt löytää uusia hiukkasia ja selvittää niiden käyttäytymistä”, Pekingin yliopiston tutkija Chao Yan kertoo.

”Ilmansaasteet ovat pahimmillaan talvella, mutta tänä talvena niitä oli yllättävän vähän.”

Kiina pystyi viime vuonna leikkaamaan vahingollisten hiukkasten määrää 338 kaupungissa.

Lämpölaitoksia ja tehtaita on suljettu suurten kaupunkien lähistöllä ja liikennettä rajoitettu. Lisäksi sähköä tai kaasua käyttävien autojen tuotantoa on kasvatettu.

”Isojen yritysten tai valtion omistamissa tuotantolaitoksissa päästötilanne on itse asiassa aika hyvä. Enemmän ongelmia tuottavat pienemmät yksiköt”, Yan jatkaa.

”Olemme hyvin tyytyväisiä saamaamme rahoitukseen. Hallitus pitää nyt ilmanlaadun parantamista aivan ensisijaisena.”

Kuolleisuus voi silti vielä nousta, kerrotaan amerikkalaisen Health Effects -instituutin (HEI) raportissa.

”Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Seniorit ovat haavoittuvaisempia ilmansaasteiden aiheuttamille sairauksille, kuten syöville, sydänkohtauksille ja keuhkosyöville”, HEI:n johtaja Dan Greenbaum kertoo Reutersin haastattelussa (17.4.).

Vaikka määrä on vähentynyt 1990-luvulta, Kiinan maaseudulla joka kolmas ennenaikainen kuolemantapaus liittyy sisäilman myrkyllisiin hiukkasiin, joita tulisijat tuottavat.

”Metsät ovat maapallon keuhkot ja kosteikkoalueet sen munuaiset. Luonnon monimuotoisuus on sen puolustusjärjestelmä”, kuvaillaan Kiinan metsäohjelmassa.

Maan metsien määrä on noussut 1970-luvun alusta 12 prosentista 21,7 prosenttiin. Samaan aikaan väestön määrä on noussut noin 800 miljoonasta 1,4 miljardiin.

Metsien kasvun ovat mahdollistaneet massiiviset metsitysohjelmat ja kaupungistuminen. Nyt luonnontilaisten metsien hakkuut on kokonaan kielletty. Samaan aikaan sellu- ja muiden puutuotteiden kulutus jatkaa kasvua.

Tuleeko Kiinasta kaunis puisto samaan aikaan kun se hakkaa kehitysmaiden metsät puhtaiksi? Suomeakin on tällaisista riskeistä varoiteltu kiinalaisten selluinvestointien vuoksi.

Esimerkiksi viskoositeollisuus ottaa vastuunsa tosissaan. Puolet maailman viskoosista valmistavat kiinalaiset tuottajat allekirjoittivat tänä vuonna sopimuksen, jolla ne sitoutuvat käyttämään vain sertifioitua puukuitua.

Presidentti XI Jinpingillä on valtakausirajoitusten poistamisen jälkeen mahdollisuus hallita Kiinaa elämänsä loppuun saakka. Henkilökultin rakennus on jo alkanut:

”Jinpingin ajattelua opettava kirja julkaistiin. Kaikkien kiinalaisten poliitikkojen odotetaan opiskelevan sitä”, China Daily julisti toukokuussa (18.5.).

”Vihreä tulevaisuus” lepää Kiinassa voimakkaan keskushallinnon ja kasvavan, koulutetun keskiluokan harteilla. Onnistuuko kansalaisten himoitsema elintason nousu ilmastoneutraalisti?

Yksi ongelmista on korruptoitunut aluehallinto, joka voi katsoa saastuttamista läpi sormien. Köyhään väestönosaan kohdistuu törkeää hyväksikäyttöä ja heidän turvallisuuttaan ylenkatsotaan. Esimerkiksi ammattiliittoja ei sallita. Vielä heikompi asema on Kiinan miljoonilla siirtotyöläisillä.

Talouslehti Forbes kuvailee, että vaikka presidentti on pitänyt korruption kitkemistä ensisijaisena, tilanne ei ole parantunut. Avoimuus edellyttäisi vahvempaa lainvoimaisuutta, vapaampaa lehdistöä ja valtionhallinnon roolin pienentämistä.

Avoimuuden sijaan maa on valinnut kansalaisten tiukan valvonnan. Digitaaliset keinot antavat siihen paljon uusia mahdollisuuksia.