Yhä useampi harrastaa kirjoittamista – työväenopistoissa jonotetaan kursseille

Kirjoittaminen on yhä useamman suomalaisen harrastus ja kursseille joutuu jopa jonottamaan. LEHTIKUVA / Anni Reenpää 

Kirjoittamisharrastus näyttäisi yleistyvän Suomessa, ja alan kurssit täyttyvät hurjaa vauhtia. Kirjoittamista opiskellaan esimerkiksi paikallisissa kansalaisopistoissa, verkossa, avoimissa yliopistoissa sekä Oriveden opiston ja Kriittisen korkeakoulun tyyppisissä, alaan erikoistuneissa opinahjoissa.

Kurssien pituudet, hinnat ja sisällöt vaihtelevat valtavasti: tarjolla on niin yhteisöllistä keskustelua elämäntarinoista kuin julkaisemiseen tähtäävää ammattimaista valmennusta.

Kansalaisopistojen liitosta kerrotaan, että valtakunnallisia tilastoja kirjoittamiskurssien määrästä ei ole, mutta tuntuma on, että suosio on kasvanut. Suomen suurimmassa kansalaisopistossa, Helsingin työväenopistossa, kuluva syyslukukausi on ollut poikkeuksellinen.

En muista tällaista suosiota aiemmilta vuosilta, vuodesta 2009 työväenopiston suunnittelijana toiminut Päivi Hytönen kertoo.

"Aikaisemmin on jouduttu odottelemaan, että kirjoituskurssit täyttyvät, mutta nyt yli puolelle kursseista on muodostunut jonoa."

Enontekiön, Sodankylän ja Utsjoen alueella toimivan Revontuli-opiston koulutussuunnittelija Anu Uimaniemi sanoo, että heilläkään kaikki halukkaat eivät mahdu kirjoituskursseille. Uimaniemi on työskennellyt opistossa viisi vuotta.

Sinä aikana Lapin kirjallisuusseuran kanssa yhteistyössä järjestettävien kesän kirjoittajakurssien suosio on kaksinkertaistunut, hän toteaa ja lisää, että myös verkkokirjoittajakurssit ovat suosittuja.

Saman on huomannut kirjailija, luovan kirjoittamisen opettaja Mari Mörö. Hän järjestää läsnäoloa vaativien koulutusten lisäksi verkkokursseja, joilla osallistujat saavat palautetta teksteistään niin ryhmältä kuin opettajaltakin.

Verkkokurssi vapauttaa ajan ja paikan kahleista, Mörö sanoo.

Sille pääsevät osallistumaan ulkosuomalaiset ja ne, joille kurssipaikalle matkustaminen on mahdotonta.

Mörö tarjoaa myös henkilökohtaista ohjausta. Hän on opettanut kirjoittamista 30 vuoden ajan, ja viimeisten viiden vuoden aikana ohjattavista noin 50 on saanut kustannussopimuksen.

"He olisivat varmaan onnistuneet päämäärässään joka tapauksessa, mutta nyt prosessi hiukan nopeutui", Mörö sanoo.

Kaikkien harrastajien tavoitteena ei ole julkaiseminen. Osa harjoittelee kirjoittamista pitääkseen blogia tai pärjätäkseen paremmin työssään.

Nykymaailmassa ilmaistaan itseään niin paljon kirjoittamalla, toteaa Turun yliopiston luovan kirjoittamisen yliopisto-opettaja, kirjailija Niina Repo.

"Joillain on klassinen unelma omasta esikoisteoksesta, jotkut kaipaavat yhteisöllistä harrastamista ja hyvää kirjoittamisen pössistä."