Punahomeriski on suuri

Kasvukauden tehoisa lämpösumma Jokioisilla 21.7. oli 575 päiväastetta. Viime vuonna vastaavaan aikaan lämpösumma oli 710 päiväastetta.

Hukkakauran röyhyt alkavat erottua kasvustoissa. On aika aloittaa peltojen tarkastaminen.

Hukkakaurat kerätään tarkasti juurineen ja versoineen muovisäkkiin ja poltetaan. Hukkakauran siemenet ovat itäviä viikon kuluttua röyhylle tulosta.

Kitketyt alueet on tarkastettava uudelleen viikon kuluttua. Hukkakaurakierroksia tehtäessä on hyvä todeta ja kirjata myös muu rikkakasvien torjunnan onnistuminen.

Tähkälle ja röyhylle tuloaikaan ajoittuneet sateet edistävät punahometartuntaa sekä hometoksiinien muodostumista kaikilla viljoilla. Vaikutus sadon laatuun on suurin, jos tartunta tapahtuu viljan kukintavaiheessa, joka on ohralla heti tähkän tullessa ulos tupesta ja vehnällä sekä kauralla hieman myöhemmin tähkän ja röyhyn esilletulon jälkeen.

Kemiallinen punahometorjunta voi alentaa toksiinipitoisuuksia. Torjunta tulee tehdä oikeaan aikaan, kun ensimmäiset merkit kukinnasta eli kellertävät heteet näkyvät. Kauran kukinnan voi todeta muutama päivä röyhylle tulon jälkeen. Kukinta alkaa röyhyn yläosista ja etenee röyhyn alaosaan. Kukinta kestää kauralla jopa 10–15 vrk. Torjunta tulee ajoittaa kukinnan alkuvaiheeseen.

Laikkutautien esiintymisessä on suuria vaihteluja. Monin paikoin laikkutautien oireita esiintyy lippulehdellä asti. Oireiden edelleen runsastuminen on näissä olosuhteissa todennäköistä. Laikkutaudit voivat edetä myös tähkään ja vaikuttaa sadon laatuun.

Sekä ohrassa että vehnässä esiintyy alttiilla lajikkeilla härmää.

Keltaruostetta esiintyy kevätvehnässä Etelä- ja Länsi-

Suomessa Etelä-Pohjanmaata myöten. Itiöiden määrä ilmassa on nyt runsas. Hyväkuntoiset kasvustot, jotka eivät kärsi kosteudesta, kannattaa suojata varoajat (yleisimmin 35 vrk) huomioiden. Strobiluriinien määrä kannattaa seoksissa pitää maltillisena.

Siemenlevintäiset nokitaudit ovat parhaimmin nähtävissä nyt, kun noki-itiöt eivät ole vielä täysin huuhtoutuneet tai tuulen mukana lentäneet lapakosta. Haisunoen oireet voimistuvat kasvuston tuleentuessa. Haisunoen seuranta on tarpeen peittaamattomalla siemenellä kylvetyissä kasvustoissa.

Mustatyven vaivaamat vehnät erottuvat vihreässä kasvustossa valkotähkäisinä yksilöinä tai pesäkkeinä.

Tähkä- ja vehnäsääskien tarkkailuaika jatkuu vehnän kukintavaiheeseen saakka. Riski on suurin lohkoilla, joilla on viljelty useana vuonna vehnää.

Tarkkailuun kannattaa ryhtyä, jos sääsken munintaolosuhteet ovat hyvät eli jos illalla on tyyntä ja sateetonta sekä lämpötila yli 14 astetta.

Torjuntakynnys oranssinkeltaisella tähkäsääskellä on keskimäärin 1 sääski/6 tähkää, sitruunankeltaisella vehnäsääskellä 1 sääski/3 tähkää.

Sateet ja pitkään rehevissä kasvustoissa säilyvä kosteus suosivat etanoita. Niitä on etenkin pientareiden ja monivuotisten nurmikasvustojen läheisyydessä sekä suorakylvetyillä lohkoilla. Kosteissa oloissa etanat voivat kiivetä tähkiin syömään kehittyviä jyviä.

Etanariski on huomioitava etenkin uusissa syysöljykasvikasvustoissa ja syysviljalohkoja perustettaessa. Vaikka etanoiden torjunta on mahdollista rautafosfaatti-valmisteella, syysmuotoisten kasvien kylvöä on syytä välttää lohkolle, jossa etanariski on suuri.

Aikaisin kylvetyissä rapsi- ja rypsikasvustoissa on Etelä-

Suomessa havaittu litusääsken toukkia. Valkoiset toukat syövät lidun sisäpintaa ja kehittyviä siemeniä. Vioituksen seurauksena lidut aukeavat helposti.

Litusääsket munivat litujen sisälle rapsikärsäkkään tekemien reikien kautta. Molemmat lajit hyötyvät syys- ja kevätöljykasvien viljelystä samalla alueella. Normaalisti ne tulevat torjuttua rapsikuoriaistorjunnan yhteydessä. Torjunta ei enää tässä vaiheessa kannata.

Rapsikuoriaistarkkailu on ajankohtaista enää vain erittäin myöhäisissä kevätöljykasvikasvustoissa, jotka eivät ole vielä kukintavaiheessa. Kukinnan alkaessa torjunta on vielä sallittua neonikotinoidi-valmisteilla, jos niitä ei ole aiemmin kasvukaudella käytetty, tai Mavrik-valmisteella mehiläisten lentoajan ulkopuolella (klo 21–06). Täyskukinnan aikaan tuholaistorjunta ei ole sallittua millään valmisteella.

Hernekääriäisen lentohuippu on jo ohitettu ja torjuntakynnys ylittynyt monin paikoin Etelä-Suomessa. Lento jatkuu kuitenkin edelleen ja lohkojen välillä on suurta vaihtelua. Riski on suurin alueilla, joilla on viime vuonna viljelty hernettä.

Hernekääriäisen torjunta kohdistetaan kuoriutuviin toukkiin aikuisten esiintymishuipun ja lämpösumman perusteella. Torjuntatarve ja -ajankohta määräytyvät lohkokohtaisen feromonipyydystarkkailun avulla.

Torjuntakynnys riippuu herneen käyttötarkoituksesta. Ohjeellinen kynnysarvo kuivaherneelle on vähintään 10 uutta kääriäistä missä tahansa pyydyksessä kahtena peräkkäisenä tarkastuskertana. Tuorehernetuotannossa kynnysarvo on pienempi: yli 3 kääriäistä kahtena peräkkäisenä tarkastuskertana.

Suositeltu torjunta-ajankohta on, kun +10 asteen ylittävää lämpösummaa on torjuntakynnyksen ylittymisestä kertynyt yli 80 astetta eli olosuhteista riippuen yleensä noin 8–12 vrk:n kuluttua.

Oikea ruiskutusajankohta on heti, kun toukat ovat kuoriutuneet munista, mutta eivät ole vielä ehtineet kaivautua palkoihin. Ruiskutus tehdään joka tapauksessa vasta kukinnan alettua.

Kukkivan herneen käsittely on sallittu vain mehiläisten lentoajan ulkopuolella kello 21:n ja 06:n välisenä aikana. Käyttö lähempänä kuin 60 metriä mehiläispesistä on kielletty ilman mehiläishoitajan lupaa.

Luonnonvarakeskus

www.luke.fi/kasper

Avaa artikkelin PDF