Uganda näyttää muille malliaebolaviruksen etsinnässä
Terveydenhuollon työntekijä Agnes Nakubulva testaa Ugandaan saapuvia matkailijoita Enteben lentokentällä. Testi paljastaa kuumeen. Tavoite on torjua ebolan leviäminen. Samalla havaitaan muitakin tauteja, esimerkiksi malariaa. Juho Paavola Kuva: Viestilehtien arkistoKAMPALA & ENTEBBE,
UGANDA (MT)
Länsi-Afrikan ebolaepidemiasta pitäisi koko maailman ottaa opiksi, sanoo tohtori William Bazeyo.
”En yllättyisi, vaikka ebola puhkeaisi seuraavaksi jossain maassa, jossa sitä ei löydy Afrikan tavoin kotoperäisesti.”
Hän viittaa siihen, että ihmiset liikkuvat nykyisin enemmän kuin koskaan.
Ebolavirus elää kantajassaan suhteellisen kauan, kolmisen viikkoa, minkä aikana potilas on täysin oireeton. Vasta kuumeen noustua viruskanta alkaa levitä elimistössä ja myös tarttua muihin.
Bazeyo on Ugandan suurimman korkeakoulun, Makeren yliopiston, apulaisprofessori ja tunnettu kotimaassaan työstään tarttuvien tautien ehkäisemiseksi.
Guinean, Sierra Leonen ja Liberian tilanne voi toimia herättäjänä niin vauraissa kuin köyhemmissä maissa siihen, että tarttuvien tautien varhaiseen tunnistamiseen opeteltaisiin systemaattinen toimintamalli.
Jos ebola varmistetaan, tarvitaan poliittista tahtoa toimia siten kuin kansan etu vaatii. Se voi edellyttää myös asettumista kansalaisten yleistä mielipidettä vastaan, Bazeyo korostaa.
Hänen mielestään kolmen Länsi-Afrikan maan johto ei toiminut näin vaan he asettuivat puolustamaan kansansa kulttuurisia tapoja.
Kuolleiden perinteinen säilyttäminen ja peseminen kotona useita päiviä ennen hautaamista on pahin viruksen levittäjä maissa, joissa terveydenhoitojärjestelmät ovat olleet täysin riittämättömät.
Ugandan terveysministeriön ebola-asiantuntija Jackson Amone kertoo, että Ugandassa herättäjänä toimi 1980-luvun lopulla laajalle levinnyt hiv-virus. Silloin tuore presidentti Yoweri Mosevereni uskoi terveysalan väkeä.
Hiv- ja aids-potilaita alettiin hoitaa kuten muitakin hoitoa tarvitsevia ja seksuaalivalistukseen panostettiin.
Toinen herättäjä oli vuosien 2000–2001 ebolavirus, joka tappoi 224 ugandalaista 425 sairastuneesta – mukana terveysalan ammattilaisia.
Amone on nähnyt ebolan leviämistä läheltä työskenneltyään Sierra Leonessa ebolakeskuksen hoitoyksikön johtajana.
MT tapasi miehen hänen kotimaassaan marraskuun puolivälissä juuri ennen kuin hän palasi Maailman terveysjärjestön WHO:n palvelukseen.
”Jos ihmisillä on tietoa, ei tarvitse pelätä.”
Siksi tarvitaan laajaa ammattilaisten koulutusta ja asiatiedon lisäämistä kansalaisten keskuudessa. Ugandassa koulutusta ebolan tunnistamiseen ja siihen, miten toimia epäilyn tultua esiin, on annettu paitsi terveydenhuollon ammattilaisille myös rajavartioston henkilökunnalle, poliiseille ja paikallisille vapaaehtoisille, joita palvelee terveys- ja sosiaalialan järjestöissä.
Amone haluaa nostaa esiin myös henkisen puolen: sairaudesta toipuminen vie nykyisellä tautialueella pitkään.
Koko ympäröivä yhteisö saattaa hylkiä sairastuneita ja heidän läheisiään. Stressi voi johtaa tunnistamattomana jopa traumaan ja sen jälkihoitoon tarvitaan henkistä tukea, hän sanoo.
Ebolaviruksen leviämistä luonnossa ei tunneta riittävästi. Se on zoonoosi eli tauti, joka tarttuu eläimistä ihmisiin ja ihmisistä eläimiin. Ainakin apinat, hedelmälepakot ja mahdollisesti myös antiloopit kantavat virusta.
Mutta mistä kaikista eläimistä se voi tarttua ja miten sen leviämisketju voitaisiin katkaista, on vielä arvailujen varassa.
Amonella on silti myönteistäkin kerrottavaa. Sierra Leonessa on tavattu perheitä, joissa jotkut sairastuvat ja toiset eivät, vaikka he asuvat samoissa tiloissa.
”Vaikka ebola voi levitä nykymaailmassa kaikkialle, siihen on myös olemassa vastustuskykyä.”
Kunhan tutkimukseen panostetaan, hän uskoo, että sekä taudin leviämistapa että sen vastustuskyvyn syyt ovat selvitettävissä.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
