Pellervon päivä ylisti tuottajaosuustoimintaa

EU:n viljelijäosuuskuntien järjestön Cogecan ranskalainen puheen-johtaja Christian Pèes on huolissaan lisäänty-neistä hintavaihteluista. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Viljelijöiden neuvotteluvoiman parantamista ruokaketjussa peräsivät niin puhujavieraat, europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki (kesk.) ja EU:n viljelijäosuuskuntien järjestön Cogecan puheenjohtaja Christian Pèes, kuin järjestävän osuustoimintajärjestö Pellervon luottamuselinten puheenjohtajat Tauno Uitto ja Martti Asunta.

Eurooppalainen ruokaketju on epätasapainossa, Jäätteenmäki totesi. EU:ssa 110 isoa ostoyksikköä päättää 85 prosenttia päivittäistavarahankinnoista. Toisella puolen neuvotteluvoima jakaantuu sadoille tuhansille tavarantoimittajille, mukaan luettuna 38 000 osuuskuntaa.

Tilanteen korjaamiseksi Jäätteenmäki hakisi keinoja osuustoiminnasta ja kilpailun sääntelystä. Jälkimmäiselle on hänen mielestään nyt paremmat poliittiset edellytykset kuin ennen.

”Ilmapiiri on muuttunut. Enää ihmiset eivät syytä viljelijää. Viljelijästä ollaan huolissaan.”

Pèes toivoi keinoja myös suurien hintavaihtelujen vaimentamiseksi. EU:n maatalouspolitiikan uudistuksessa riittäviä välineitä ei kuitenkaan ole ollut esillä, hän harmitteli.

Osuuskuntataustaisten yritysten iso markkinaosuuskunta näkyy maidossa korkeana tuottajahintana mutta ei samalla tavalla lihassa, Helsingin yliopiston professori Petri Ollila ja Pellervon taloustutkimus PTT:n tutkimusjohtaja Perttu Pyykkönen totesivat.

Vahva osuuskunta vaimentaa tuottajahinnan heilahteluja, tutkijat jatkoivat. Se onnistuu nimenomaan jälkitilin avulla. Vaikeampaa hinnan vakauttaminen on, jos ylijäämä jaetaan ensi sijassa osuuspääoman korkona.

Yliopisto ja PTT ovat olleet mukana EU-komission tilaamassa tutkimuksessa eurooppalaisesta osuustoiminnasta.

Selvitys kertoi, että Suomi on ollut EU:ssa edelläkävijä osuustoiminnan ja osakeyhtiöiden yhdistämisessä. Tanskan suurin teurastamo siirtyi vasta tällä vuosikymmenellä sovellettuun Atrian ja HK:n malliin, 20 vuotta niitä myöhemmin, Pyykkönen kertoi.

Tutkijat herättivät sen jälkeen useita kysymyksiä siitä, mitä hyötyjä ja haittoja yhtiöittämisestä on. Jos osuuskunta on pelkästään pörssiyhtiön omistaja, Ollilan mielestä voidaan jopa kysyä, kuinka paljon se enää on osuuskunta.

Yhtiöittämisen tärkein peruste on pääomien saanti yrityksen kehittämiseen. Ulkopuolista rahaa tarvitaan, kun osuuskunnan jäsenillä on rahalleen käyttöä oman maatilansa kehittämisessä.

Päätöksenteko muuttuu, jos jälkitilin sijasta painotetaan pääoman korkoa. Päätöstä eivät tee enää tuottajat, vaan omistajat.

Osuuskunnat on alkujaan perustettu korjaamaan markkinoiden toimintaa.

Jos ne onnistuvat, syntyy ristiriita: tarvitaanko osuuskuntaa enää?

Päätöstä kannattaa pohtia tarkoin, sillä se on käytännössä peruuttamaton. ”En tiedä yhtään esimerkkiä, jossa osuuskunta olisi herätetty uudestaan henkiin”, Ollila sanoi.

Toinen yhtiöittämisen ongelma on jäsenten vieraantuminen. Se on osuuskuntien puheenaihe koko Euroopassa. Ollilan mukaan isojen yritysten sisälle saattaa muodostua ryhmiä, jotka toimivat kuin osuuskunnat.

Ollilan ja Pyykkösen mielestä osuuskuntataustaisen yrityksen tärkein kysymys itselleen on: mistä jäsenten eduista pidetään kiinni?

”Jotakin suhteellista etua pitää olla. Muuten ollaan vaikeuksissa”, Ollila muistutti.

HEIKKI VUORELA

Avaa artikkelin PDF