Rovaniemeläisestä sorvaajasta ja rekkakuskista tuli lopulta nukketehtailija ja matkamuistojen valmistaja – käsityöläisyys vei mukanaan vuonna 1986

Nuket eivät ole Arctic Doll -yrityksen ainoa tuote. Noin tuhannen tuotteen valikoimaan kuuluu paljon muitakin Lappi-aiheisia esineitä. Kuva: Ilpo Kiuru

Sorvaajaksi Marttiinin konepajalle Juopperi pääsi ammattikoulun käytyään. Saatuaan siitä hommasta tarpeeksi hän ajoi Valiolle täysperävaunurekkaa 11 vuotta.

Sitten tuli sattumus: Vuonna 1986 matkamuistojen valmistaja Tauno Mäntyniemi oli tilannut kotiinsa porontaljoja. Hän pyysi Juopperia jäämään avuksi tekemään suurta poronkarvapeikkotilausta.

Muuta ei tarvittu. Käsityöläisyys vei miehen oitis mukanaan.

Aluksi Juopperi teki käsitöitä verokortilla, mutta jo vuonna 1986 hän jätti elinkeinoilmoituksen. Vieläkin hän muistaa ensimmäisen asiakkaansa.

”Teriproductsin Ritva Penttilä Kanadasta osti puolen vuoden työt kerralla”, Juopperi muistelee.

Ensin Juopperi osti Lapin nukkeja varten nukenrunkoja Napapiirin Muovi Ky:ltä. Kun sitä uhkasi sulkeminen vuonna 1997, Juopperi hankki sen muotit ja koneet omistukseensa.

”Tietotaitokin piti hankkia, joten palkkasin ostamani yrityksen entiset omistajat töihin vuodeksi”, hän kertoo.

Nyt nukketehdas ja matkamuistovalmistamo toimivat nimellä T:mi Erkki Juopperi, ja sen tuotteet myydään nimellä Arctic Doll. Vuodesta 2003 toimitilat ovat sijainneet Jaatilan entisessä koulurakennuksessa, jonka Juopperi remontoi käyttökuntoon 100 000 eurolla.

Yritys valmistaa seitsemää erikokoista nukkea. Koon ja ”sukupuolen” mukaan nukeilla on myös omat nimensä: joukkoon mahtuu niin Aslakia, Pieraa ja Oulaa kuin Eilaa, Sirua ja Satuakin. Ovatpa joukossa Lottatyttö ja Sotilaspoikakin.

Raaka-aine nukkerunkoihin tulee Nesteen jalostamolta. Muovi lämmitetään 150 asteeseen, imuroidaan muotteihin, valetaan, jäähdytetään ja kootaan kiinnittämällä kädet, jalat ja pää kehoon.

Aikaa vievin työ on silmien tekeminen, jossa on puolenkymmentä eri työvaihetta. Lisäksi nuket saavat tietysti hiukset ja vaatetuksen.

Kun asiaan perehtymätön kysyy, eikö nukketehtailu ole enemmänkin naisten laji, vastaus tulee nopeasti:

”Ei. Kyllä tämä on miehinen laji. Muotit, joita on lähes sata, painavat paljon. Kyllähän niitä nainenkin tietenkin nostelee, mutta salilla hänen pitää sitten käydä”, Juopperi virnistää.

Naisellista apua Juopperi toki käyttää: nuket saavat asunsa Napapiirin pajakylässä työskentelevän ompelijan työnä.

Nuket eivät ole yrityksen ainoa tuote. Noin tuhannen tuotteen valikoimaan kuuluu Lappi-aiheisia aterimia, puukkoja, puuleluja, luu- ja sarvituotteita, koriste-esineitä ja paljon muuta. Arviolta puolet tuotevalikoimasta on yrityksen itse valmistamia.

Nukkeja ja muita tuotteita on myyty ympäri maailman: Japaniin ja Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, Australiaan ja eri puolille Eurooppaa.

”Minulla on yksi asiakas, jonka kanssa tein ensimmäisen kerran kauppaa vuonna 1989 ja teen edelleen”, Juopperi mainitsee.

Yritys toimii nyt noin 300 000 euron vuotuisella liikevaihdolla. Tuloksesta kolmannes taotaan marras-joulukuussa.

Myyntiä Juopperi tekee vain tukkukauppana. Vähittäismyynti veisi miehen kertoman mukaan liikaa aikaa ja resursseja tuotteiden valmistuksesta – varsinkin, kun toimitilat sijaitsevat vilkkaasti liikennöidyn nelostien liepeillä Kemijokivarressa.

”Kerran tähän pihaan tuli taksilla sellainen yli kaksimetrinen amerikkalaismies. Oikein säikähdin. Englanniksi hän kysyi, voisiko ostaa lahjatavaroita. Kun en englantia puhu, elekielellä myönnyin. Mies osti 600 eurolla tavaraa, maksoi, hyppäsi taksiin ja jatkoi matkaansa”, Juopperi naurahtaen muistelee.

Vähemmän hymyillen hän kertoo koronaviruksen vaikutuksesta yrityksen toimintaan. Se kuulemma hyydytti myös nukkekaupan tyystin.

”Välillä on jo mietitty, että jokohan tämä oli tässä ja mitä tässä roikkumaan. Mutta onhan tässä Henkankin työ kiinni”, Juopperi viitaa poikaansa Henryyn, joka on ollut isänsä apuna jo jonkin aikaa.

Suunnitelmissa on, että poika jossakin vaiheessa ostaa yrityksen ja jatkaa isänsä työtä.