Halu maanpuolustukseen kasvaa viikko viikolta – alkuvuonna Reserviläisliittoon saapunut jo yli 2 000 hakemusta

Pistooliradalla käydään ennen kilpailusuoritusta ammunnan eri vaiheet läpi ilman asetta. Kuva: Johannes Tervo

Tervahaminan ampumaradalla Ilmajoella käy kuhina helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina. Lumikuuroista ja pakkasesta huolimatta paikalle on saapunut ympäri Etelä-Pohjanmaata lähes 40 reserviläistä kilpailemaan ampumataidon paremmuudesta.

Sovellettu reserviläisammunta (SRA) poikkeaa takavuosien armeijakokemuksista, kun jökötettiin paikallaan ampumarastilla ja ammuttiin rynnäkkökiväärillä kauas maalitauluun.

Tällä kertaa ampuja vaihtaa jalan paikkaa ja maaleja. Aseina voivat olla pistooli, haulikko ja itselataava reserviläiskivääri tai tarkkuuskivääri.

Pian ensimmäinen kilpailija saa luvan aloittaa radan. Laukausten terävät kaikuäänet raikuvat hiekkakuopan seinämiä pitkin kuulosuojainten läpi korviin.

Kilpailija liikkuu maalilta muutamien metrien matkan toiselle. Tavoitteena on ampua pahvitauluihin mahdollisimman tarkasti ja nopeasti.

Ammuntaa johtava Ville-Matti Kulmala kertoo sovelletun reserviläisammunnan olevan suosittua.

Laji kehitettiin aikoinaan Yhdysvalloista rantautuneesta practical-ammunnasta palvelemaan suomalaisen puolustushaaran tarpeita.

”Tässä haetaan todenmukaisuutta harjoitusmielessä, mutta turvallisuus edellä. Vaikka se näyttää hurjalta, kaikki tekeminen on määritetty. Ampujalle on tarkat sektorit, maalit ja määräykset miten toimitaan”, Kulmala sanoo.

”Turvallisuusvirheen tekijä lentää kilpailusta saman tien ulos, vaikka olisi ajanut paikalle Rovaniemelle asti ja kyseessä ensimmäinen rasti”, Kulmala jatkaa.

Kuukausikilpailun johtaja Ville-Matti Kulmala sanoo soveltavan reserviläisammunnan lisänneen suosiotaan vuosien mittaan. Taustalla Aleksi Karhu valmistautuu suoritukseensa. Kuva: Johannes Tervo

Ampumataidon ylläpitäminen ja kehittäminen on yksi monimuotoisen reserviläistoiminnan kulmakiviä.

Ukrainassa vuosia vellonut sotatilanne ei Kulmalan mukaan ole näkynyt ampumaharrastuksesta kiinnostuneiden määrässä.

”Lajin videot leviävät verkossa, mikä tuo näkyvyyttä ja kiinnostusta. Useimmilla on pohjana metsästys, ja armeijan jälkeen on saatettu löytää tämä. Sieltä se kumpuaa.”

Ampumaradan katoksessa käydyissä puheissa elää vahva epäily siitä, ratkeaako Ukrainan kriisi ilman kahakkaa.

Tilannetta on seurattu jo vuodesta 2014 asti, ja enteet yhteenotolle ovat vain kasvaneet.

”Enää Mainilan laukaukset puuttuvat”, joku sanoo aivan kuin olisi aavistanut viikkoja aiemmin mitä tuleman pitää.

Tutut miehet ja naiset lähikunnista ilmestyvät uskollisesti radalle. Myös aivan uusia reserviläisiä riittää kursseille Kulmalan mukaan ympäri maata.

Korona-aika on kuitenkin rajoittanut osallistumista, kun toiminta on ollut kokonaan tauolla alueesta riippuen.

Oikeus kilpailla lajissa edellyttää hyväksyttyä turvallisen ampujan kurssia teoria- ja ampumakokeineen.

Oman rata-aseen voi hankkia vasta osoitettuaan riittävän pitkäkestoista kiinnostusta lajiin. Siihen asti voi kurssin suorittanut lainata aseita ja ostaa ampumatarvikkeita ampumaseuralta.

Maaliskuussa uudet reserviläiset tulevat kurssin jälkeen radalle opastettaviksi.

”Tänä talvena laji on kiinnostanut tasaisesti, Ilmajoella kursseille on tunkua, mukaan mahtuu noin 20. Siitä kun itse aloitin vuonna 2013, määrä on lisääntynyt puolella. Isoissa kisoissa on satoja osallistujia”, Kulmala sanoo.

Antti Urmas tuomaroi Olli Salovaaran kilpailusuoritusta reserviläisten sovelletun rata-ammunnan radalla Ilmajoella. Kuva: Johannes Tervo

Suuri muutos kiinnostuksessa koko reserviläistoimintaa kohtaan on nähty Reserviläisliitossa.

Liiton jäsenmäärä on kasvanut Krimin valtauksen jälkeen noin 3 000 henkilöllä vuodesta 2015 alkaen ja viimeiset kaksi vuotta jäsenkehitystä on kiihdyttänyt myös koronapandemia.

Kokonaisjäsenmäärä nousi ennätykselliseen 39 057 henkilöön. Liittyneistä jopa 32 prosenttia oli alle 30-vuotiaita, ja 10 prosenttia naisia ja miehiä, joilla ei ole sotilasarvoa. Uusien jäsenten keski-ikä oli 37,5 vuotta.

”Nyt Ukrainassa alkaneen sodan takia jäsenmäärä on kuitenkin lähtenyt todella kovaan kasvuun”, sanoo Reserviläisliiton puheenjohtaja Ilpo Pohjola liiton verkkosivuilla.

Tammikuun 2022 aikana uusia jäsenhakemuksia tuli noin 700, mikä merkitsi vahvistusta rivistöön, ja tahti on yhä kiihtynyt.

Vuoden alusta 25. helmikuuta mennessä jäsenhakemuksia on tullut liittoon jo 2 000. Lisäys viime vuoden vastaavan ajanjakson 490 hakemukseen on yli nelinkertainen.

Myös tahto puolustaa maata on kasvanut. Kysymykseen halusta itse osallistua maanpuolustuksen eri tehtäviin, jos Suomeen hyökätään, vastaa kyllä peräti 95,5 prosenttia, 2640 vastaajaa. Ainoastaan 0,9 prosenttia, 26 vastaajaa, vastasi kielteisesti. Ei osaa sanoa vastasi 3,6 prosenttia, 99 vastaajaa.

”Reserviläiskentässä on todella vahvaa tahtoa osallistua vapaan isänmaan puolustamiseen, sillä Reserviläisliiton kyselyn tulos erosi yli 11 prosenttiyksiköllä verrattuna Maanpuolustustiedotuksen vastaavaan tutkimukseen”, Pohjola jatkaa.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) joulukuussa julkaistussa mielipidetutkimuksessa samaan kysymykseen vastasi myönteisesti 84 prosenttia ja kielteisesti yhdeksän prosenttia vastanneista.

Ampuma-aselain muutokset tiukennuksineen ovat teettäneet Reserviläisliitolle paljon töitä. Kuva: Johannes Tervo

Vaikka reserviläistoiminta on myös paljon muutakin kuin ampumataidon ylläpitämistä, Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Minna Nenonen mainitsee liitolle tärkeänä kysymyksenä sen, miten ampumaharrastusta ja reserviläisyhdistyksiä voidaan tukea.

Ampuma-aselain muutokset tiukennuksineen ovat teettäneet liitolle paljon töitä.

Vuonna 2018 liitto sai läpi ampumatoiminnan kannalta lakiesitykseen kaksi kriittistä kohtaa liittyen aseisiin ja koulutukseen.

Yhteisölupia voi yhä saada A-luokan ampuma-aseille, jotka ovat tyypillisesti puoliautomaattiaseita normaalikokoisilla lippailla.

Ampumaurheilun koulutusta varten lupia voidaan niin ikään edelleen myöntää yhteisöille tai säätiöille, jotka järjestävät edellä mainituilla aseilla koulutusta. Tämä turvaa sovelletun reserviläisammunnan koulutuksen jatkumisen reserviläisyhdistyksissä.

”Reserviläisammuntaa ei pitäisi rajoittaa liikaa. Koulutusten vetäjät ovat koulutettuja ammunnan harrastajia itsekin ja ammattitaitoisia kunnollisia Suomen kansalaisia, mutta tätä ei aina ymmärretä.”

”Mikäli ampumaharrastamiseen tulee uusia tiukennuksia, niin olen huolissani reserviläisten ampumataidon ylläpidosta. Kertausharjoituksissa ei ampumataitoihin ehditä riittävästi perehtyä”, Nenonen jatkaa.

Viime vuonna reserviläiset ampuivat yli kolme miljoonaa laukausta, ja harrastajia oli useita kymmeniä tuhansia.

Nenosen on vaikea ymmärtää, miksi ehtoja kiristettäisiin ja hankaloitettaisiin reserviläisammuntaa.

Tulijan taustat selvitetään, jotta tiedetään, minkälainen henkilö oikein on kyseessä.

Reserviläisliiton 327 jäsenyhdistykseen liitytään liiton verkkosivujen kautta, mutta jokainen yhdistys tarkastaa jäsenhakemukset yksitellen ja käsittelee hakemukset sääntöjensä mukaan.

2020-luvulla reserviläinen tarvitsee myös aivan uusia taitoja. Yksi näistä on Nenosen mukaan kyberturvallisuuden takaaminen niin maatiloilla kuin yksityisten kansalaisten omassa toiminnassa.

”Tämä on tärkeä näkökulma, eli miten esimerkiksi kännyköihin voidaan yrittää tunkeutua ja vaikuttaa sitä kautta eri asioihin. Väki on maalla lähtenyt tähän mukaan.”

Nenosen mukaan on hyvä tietää, että esimerkiksi kaikki puhelimeen ladattavista sovelluksista eivät välttämättä olekaan turvallisia.

Navetat toimivat automaatio­järjestelmin, minkä takia tarvitaan suojausta mahdollisten lamauttamisyritysten varalta.

”Huoltovarmuus nousi esiin jo maskiasioissa, mikä on herättänyt keskustelua laajemmin, kun puhutaan esimerkiksi kriisistä, missä Itämeri näyttelee kuljetusväylänä suurta roolia.”

Nenonen menee asian ytimeen, ruokaturvaan.

”Kotimaisen ruuan tuotannon ylläpito ja siitä huolehtiminen kriisitilanteessa on Suomelle ainut vaihtoehto, jos meri on miinoitettu. Nyt kysytään, riittääkö meillä perunaa.”

”Tätä keskustelua voisi reserviläisten keskuudessa lisätä. Riittääkö ymmärrys edes jäsenistössä ja kaikissa päättäjissä?”

”Moni olettaa, että asia on kunnossa”, Nenonen huomauttaa.

Jokainen varusmiespalveluksen suorittanut siirtyy reserviin. Miehistö on reservissä 50-vuotiaaksi asti ja kertausharjoituksia reservissä on korkeintaan 80 tai 150 päivää. Upseerit ja aliupseerit ovat reservissä 60-vuotiaaksi asti ja kertausharjoituksia on korkeintaan 200 päivää. Jokainen 18–60-vuotias kuuluu varareserviin.

Artikkelin kuvatekstin nimivirhe korjattu 7.3. klo 12.10. (Kuvassa ovat Antti Urmas ja Olli Salovaara.)

Lue myös:

Taistelut Ukrainassa jatkuvat – Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat harjoittelevat yhdessä Itämerellä

Presidentti Niinistö Ylellä: "Kyllähän miinoille käyttöä olisi"

Puolustusministeri Kaikkonen Ylellä: Reserviläisten taidot halutaan nykyistä paremmin käyttöön