VIERAILIJA Silmät kiinni

Ei oteta tänne, ei auteta siellä.

Niin voi tiivistää hallituksen

nuivan asenteen pakolaisia kohtaan.

Ulkoministeri Soini haluaa löytää ratkaisun Välimeren

pakolaiskriisiin paikan päällä ja pitää turvapaikanhakijoiden ripottelemista ympäri Eurooppaa huonona ratkaisuna. Taakanjaon pitää perustua vapaaehtoisuuteen.

Ei löydy Suomesta vapaaehtoisia tällä hetkellä. Komission esittämät 800 turvapaikanhakijaa kahden vuoden aikana mahtuisivat vaikka yhteen

vähän isompaan kouluun. Suomi ei todellakaan tuohon määrään kaadu.

Olisi tietysti kätevää, jos Espanja, Kreikka ja Italia kantaisivat yksin koko Euroopan vastuun Välimeren kriisistä.

Me täällä pohjoisemmassa voisimme sulkea silmämme

ja teeskennellä tietämätöntä. Eihän nyt kahden miljoonan ihmisen humanitäärinen kriisi kuulu meille mitenkään.

Täysin moraalittomaksi

tämän ajattelun tekee kuitenkin se, että samaan aikaan,

kun pakolaiskriisiä toivotaan ratkottavan paikan päällä,

leikataan kotimaassa radikaalisti rahoitusta nimenomaan siitä työstä, jolla maailman köyhimpiä autetaan siellä, missä he ovat.

Kirkon ulkomaanapu tiedotti

hiljattain ulkoministeriön leikkaavan kehitysyhteistyön ohjelmatukea Kirkon ulkomaanavulle lähes 4,3 miljoonalla eurolla eli 43 prosentilla vuoden 2015 tasosta. Samantasoiset ohjelmatuen leikkaukset koskevat myös muita avustusjärjestöjä, ja humanitaarisen avun leikkaukset ovat vielä

tulossa.

Kirkon ulkomaanapu arvioi,

että näiden leikkausten seurauksena noin 400 000 ihmistä maailman köyhimmissä maissa jää jatkossa tyhjän päälle. Leikkausten suorien vaikutusten päälle tulevat vielä kerrannaisvaikutukset, kun paikallisten yhteisöjen omaehtoisen kehityksen askel hiipuu.

On helppo arvella, mitä on seurauksena: lisää painetta lähteä etsimään turvaa ja

toimeentuloa muualta, eli lisää pakolaisia.

Rehellisempää olisi sanoa, että me suomalaiset emme nyt halua auttaa. Emme siellä, emmekä täällä. Me voimme antaa

kolikoita kriisikeräykseen, mutta kansainvälistä vastuuta emme halua.

Tilanne Välimerellä on erittäin traaginen, eikä se muutu

silmät ja korvat sulkemalla. Euroopan parlamentissa pohditaan parhaillaan ratkaisuja, ja lisää keinoja on päätetty ottaa käyttöön.

Huhtikuun lopussa hyväksytyssä päätöslauselmassa

todetaan, että EU:n tulisi tehdä kaikki mahdollinen, jotta uudet siirtolaisturmat merellä vältettäisiin. Nyt se on tehtävä aidoin toimin ja oikeasti.

Parlamentti on päättänyt vahvistaa EU:n läsnäoloa merellä, torjua ihmiskauppiaiden

toimintaa, estää laittomia muuttovirtoja ja lujittaa sisäistä

solidaarisuutta ja vastuullisuutta. Koska Libyan epävakaus luo ihanteelliset edellytykset ihmiskauppiaiden rikolliselle toiminnalle, tuemme aktiivisesti kaikkia YK-johtoisia

toimia, joiden tavoitteena on palauttaa hallitusvalta Libyaan.

Parlamentti piti päätöslauselmassaan valitettavana Eurooppa-neuvoston haluttomuutta sitoutua uskottavaan ja unionin laajuiseen sitovaan solidaarisuusmekanismiin. Me mepit muistutimme, että Välimeren viimeisimpien

tragedioiden johdosta toteuttavien toimien on perustuttava

yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteille.

Saa nähdä, miten vastuunjako tulee käytännössä toteutumaan.

Euroopalla on paljonkin

peiliin katsottavaa ja korjattavaa aina kalastuspolitiikasta asekauppaan saakka.

Pian kovimman taakan Välimerellä kantaa kauppalaivasto, kun he yrittävät pelastaa

hukkuvia kansainvälisten pelisääntöjen velvoittamina muiden vetäytyessä vastuustaan. Ja näin kriisin kulut siirtyvät kuljetusten hintaan.

Merja Kyllönen

europarlamentaarikko

(vas.)

merja.kyllonen@

europarl.europa.eu

Avaa artikkelin PDF