EK:n Heikinheimo: Yliopistokoulutus ei ole lähipalvelu – korkeakoulutuksen hajauttaminen ja rahoituksen niukkuus heijastuvat laatuun

Yliopistojen tehtävä on harjoittaa korkeatasoista tutkimusta ja siihen perustuvaa laadukasta opetusta. Yliopistot ovat koulutusjärjestelmämme kansainvälisin osa ja siten kansainvälisen kilpailun kohteena aivan kuten elinkeinoelämämmekin, kirjoittaa Riikka Heikinheimo. Kuva: Kari Salonen

Koulutus on alueiden supervoima. Tätä sitaattia olen kuullut koulutuskeskustelussa erityisesti tiedeministeri Antti Kurvisen puheissa, kun hän perustelee päätöksiään korkeakoulutuksen hajauttamiseksi.

Sitaatille löytyy toki perusteluja. Ovathan monet elinvoimaisimmista alueistamme korkeakoulupaikkakuntia. Sitaatti toimii, kun peilataan, mihin aiemmat päätökset ovat johtaneet. Sitaatti on pakko haastaa, kun tunnustaa toimintaympäristön nykyisen tilan. Tärkeitä näkökulmia on kolme.

Ensimmäiseksi on huomioitava rajalliset rahoitusmahdollisuudet. Koronapandemian hoitamisen vaatima lisävelka vaikeuttaa tilannetta lisää. Niukkuus rahoituksessa yhdessä yliopistojen hajauttamisen kanssa todennäköisesti heijastuu opetuksen ja tutkimuksen laatuun. Hyvä yliopistokoulutus tarvitsee tuekseen volyymiä ja hyvän tutkimuksen.

Yliopistojen tulee tähdätä kansainväliseen kärkeen vahvuusalueillaan.

Toiseksi on muistettava supistuvat ikäluokat. Vuosikymmenen vaihteessa syntyi 60 000 lasta vuosittain, 2020 syntyi enää 46 000. Tälle trendille ei valitettavasti ole näköpiirissä käännöstä. Pian jokaiselle syntyvälle lapselle on aloituspaikka korkeakoulussa. Näin on jo ilman nykyisen hallituksen tekemiä aloituspaikka- ja koulutusvastuulaajennuksia.

Olemme väärällä tulevaisuuspolulla, jos tavoittelemme 100 prosentin korkeakoulutettujen osuutta ikäluokasta. Sellainen yhteiskunta ei toimi. Yritykset tarvitsevat myös laadukasta ammatillista osaamista toimiakseen Suomessa.

Kolmanneksi näkökulmaksi nostan kansainvälisyyden. Yrityksemme ovat kansainvälisempiä kuin ehkä oletamme. Elämme muutenkin kansainvälisesti kilpaillussa toimintaympäristössä. Tämä trendi tulee vain vahvistumaan ja kilpailu kovenee. Osaamisen laadusta ei voi tinkiä.

Tähän tulevaisuuskuvaan peilattuna yliopistojen hajauttaminen on väärä toimi. Yliopistokoulutus ei ole lähipalvelu, eikä se voi olla sitä tulevaisuudessakaan.

Yliopistojen tehtävä on harjoittaa korkeatasoista tutkimusta ja siihen perustuvaa laadukasta opetusta. Yliopistot ovat koulutusjärjestelmämme kansainvälisin osa ja siten kansainvälisen kilpailun kohteena aivan kuten elinkeinoelämämmekin.

Korkeakoulutuskeskustelussa unohdetaan helposti ammattikorkeakoulut. Yritykset rekrytoivat paljon niistä ja pitävät tärkeänä, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen profiilit pysyvät erilaisina.

Lisäksi ammattikorkeakouluilla on lakiin perustuva velvollisuus edistää alueiden elinvoimaa. Niiden verkosto on kattava ja toimintatavat joustavat.

Ammattikorkeakoulut toimivat yhteistyössä ja hyödyntävät olemassa olevaa infrastruktuuria. Ammattikorkeakouluilla on myös pitkälle kehittyneitä digitaalisuutta hyödyntäviä toimintatapoja ja ketteryyttä tarjota täydentävää osaamista myös työelämässä jo oleville.

Osaajapula on tosiasia. Säännöllisesti toistettava EK:n suhdannebarometri on osoittanut vuodesta 2015 alkaen osaavan työvoiman puutteen yhdeksi tärkeäksi kasvun esteeksi. Käyrän käänsi laskuun vasta covid-19-pandemia. Kun taloutemme lähti ensimmäisen pandemiaiskun jälkeen nousuun, osaajapula palasi yritysten kasvuhuolien kärkijoukkoon.

Syyt osaajapulaan ovat hyvin moninaisia. Koulutus on aina hidasta ja voi auttaa rajallisesti. Suuri vastuu on myös muilla kuin yliopistoilla.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Korkeakoulut voisivat laajassa yhteistyössä yritysten kanssa ottaa tiukan kopin ulkomaisten osaajien houkuttelusta. Ulkomailta tarvitaan sekä tutkintovaiheen opiskelijoita että suoraan työelämään solahtavia tekijöitä.

Kansainvälisille korkeakouluille houkuttelu ei ole vaikeaa. Yhteistyö yritysten kanssa varmistaa, että tulijat saavat riittävän ajoissa toimivat yhteydet työelämään. Opiskeluun liittyvät projektit ja loppu­työt toimivat hyvänä siltana työmarkkinoille.

Laadukas korkeakouluopetus turvataan parhaiten kehittämällä verkostomaista opetusta. Hyvänä esimerkkinä on tekniikan alan FITech-yhteistyö. Mallia voisi laajentaa. Hyvän mahdollisuuden siihen tarjoaa Digivisio 2030, jossa kehitetään joustavaa korkeakoulutusta kaikkien, myös ammattikorkeakoulujen yhteistyönä. Tämä on erinomaista kehitystä ja voi nostaa korkeakoulutuksemme kansainväliseen kärkeen ja toimia myös houkuttimena tulla Suomeen.

Miten lopulta onnistumme Suomena, perustuu korkeaan kansainvälisesti kilpailukykyiseen osaamiseen.

Me emme voi kilpailla määrällä. Me voimme kilpailla laadulla, joka syntyy verkostoissa. Ekosysteemeissä erilaisten osaajien yhteinen päämäärä ja yhteistyö muodostavat vahvoja osaamisen yhteenliittymiä. Näissä verkostoissa on myös alueiden tulevaisuuden supervoima.

Lue kaikki MT:n mielipidekirjoitukset