Raskaspäästöinen paalutus kaupungeissa on jäämässä pois pakollisesta hiililaskennasta – ilmastoselvitys ei pääosin koske loma- ja maatilarakennuksia

Helsingin Kalasatamassa rakennetaan meren päälle. Paalutuksesta ja vedenalaisista rakenteista aiheutuu iso osa rakennusvaiheen päästöistä. Silti suunnitelmissa ei ole sisällyttää paalutusta pakolliseen hiilijalanjäljen laskentaan. Kuva: Jaana Kankaanpää

Massiivisen maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen tarkoituksena on vähentää rakentamisen päästöjä ja yksinkertaistaa luvitusta, jolloin yksi rakentamislupa korvaisi nykyiset erilaiset lupamuodot.

Rakennuksen suunnittelussa pitäisi laskea hiilijalanjälki sekä arvioida sen tekninen käyttöikä.

Hallitusneuvos Kirsi Martinkauppi ympäristöministeriöstä kertoo, että ilmastoselvitys tarvitaan aina rakentamisluvan liitteenä. Hiilijalanjäljen raja-arvot eivät koskisi korjattavia rakennuksia tai uusia rakennuksia, joita E-luvun raja-arvot eivät myöskään koske. Pääasiassa esimerkiksi lomarakennukset ja maatilarakennukset jäisivät velvoitteen ulkopuolelle.

Sen sijaan suuret kaupungit saisivat yhä jatkaa rakentamista vesistöjen ja vetisten maiden päälle, jos alueet on jo ehditty kaavoittaa rakentamiselle. Runsaspäästöistä paalutusta ei laskettaisi osaksi hiilijalanjäljen raja-arvoa. Kaavoituksessa pitäisi kuitenkin huomioida sopeutuminen ilmastonmuutokseen, eikä tulvavaara-alueille saisi rakentaa.

Rakentamishaluisen kansalaisen tilannetta lakiuudistuksen pitäisi helpottaa, sillä pieniin rakennelmiin ei tarvitsisi enää hakea lupaa. Lupaa edellytettäisiin yli 30 neliömetrin rakennuksiin sekä yli 50 neliömetrin katoksiin. Sen sijaan kaikkiin asuinrakennuksiin tarvittaisiin jatkossakin lupa.

Rakennusneuvos Anna-Leena Seppälä ympäristöministeriöstä sanoo, että käytännössä uudistuksella päästäisiin eroon oikeudenkäynneistä, joissa pohditaan rakennuksen määritelmää ja millaista lupamuotoa olisi pitänyt käyttää.

Ympäristöministeriön lakiehdotuksessa on muutettu maksimikorvausta, jonka kunta voi vaatia maanomistajalta, jonka tontin arvo nousee kaavoituksen takia.

Nykyisin kunnat voivat vaatia korvausta enintään 60 prosenttia kaavan tuomasta tontin arvonnoususta. Maksua ei vaadita alle 500 neliön rakennusoikeudesta.

Jatkossa korvausprosentti nousisi 70:een ja neliömäärä laskisi 250:een.

Lakiesitykseen on sisällytetty maanomistajille mahdollisuus ehdottaa kaavaa, jonka jälkeen kuntien täytyisi vastata ehdotukseen tietyn ajan kuluessa.

Uutena asiana lakiin on tulossa päärakentajalle kapsahtava vastuu rakentamisen virheistä. Se olisi voimassa viisi vuotta rakennuksen valmistumisesta.

Loppusyksystä sisäministeriksi siirtyvän ympäristöministerin Krista Mikkosen (vihr.) mukaan lain päätarkoitus on varmistaa rakentamisen päästöjen hillintä, sopeutuminen ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Nykyisin kolmasosa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä tulee rakennuksista.

Rakentamisessa asetetaan raja-arvot päästöille vuoteen 2025 mennessä ja rakennukset on suunniteltava pitkäikäisiksi sekä monikäyttöisiksi. Purettavien rakennusten materiaalit täytyisi kierrättää.

Anna-Leena Seppälä kertoo, että jatkossakin laissa olisi kolme kaavatasoa: maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Kunnilla ei ollut halukkuutta yhden kaavan eri maakuntakaavan malliin.

Maakuntakaava olisi kuitenkin jatkossa rajatumpi muun muassa oikeusvaikutuksiltaan. Tulevassa mallissa maakuntakaavaa olisi helpompi muuttaa, mikäli jokin hanke sitä edellyttää.

Taantuvilla alueilla asemakaava voisi kumoutua ratkaisemalla asiat yleiskaavalla.

Seppälän mukaan tarkoitus on parantaa kaavoituksen hyväksyttävyyttä ja vähentää muutostarpeita.

Uudelta nimeltään kaavoitus- ja rakennuslaki on lausuntokierroksella itsenäisyyspäivään asti. Ympäristöministeriön valmistelema 800-sivuinen lakiesitys ei ole saanut hallituspuolueiden hyväksyntää. Erimielisyyttä on ollut lukuisista kohdista, eikä ole lainkaan varmaa, että uudistus saadaan maaliin tällä hallituskaudella.

Todennäköisesti lakiuudistus tulee voimaan aikaisintaan 2024.