Tietokonetaitojen opettelu sujuu pienin askelin
Vuokko Kari (vas.) on viime aikoina selaillut verkkoa kodinkoneostoksia varten ja lähettänyt ensimmäiset sähköpostinsa. Anna Kari opastaa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoNAKKILA (MT)
Nakkilalainen Vuokko Kari ryhtyi tietokoneen ja sittemmin netin käyttäjäksi kirjoitusharrastuksen kautta. Suvun talo ja koko kylä ovat täynnä muistoja, joita hänellä on ollut tapana kirjata paperille.
Kari oli lähettämässä lapsuudessa koettua juttua Maaseudun Tulevaisuuden Viikon lehmä -palstalle. Siihen tarvittiin apua.
Käsin kirjoitettu paperi ei olisi kelvannut, joten veljenpoika ja tämän vaimo Anna Kari kirjoittivat tekstin puhtaaksi tietokoneella.
”Ajattelimme, että Vuokkohan voisi opetella tämän ihan itsekin”, Anna kertoo.
Viime vuosina Vuokko on kartuttanut tietokone- ja nettitaitojaan pikku hiljaa. Päivän uutisten selailu tuttujen lehtien verkkosivuilta kuuluu jo aktiivisen eläkeläisen arkirutiineihin. Paperilehtien tilaukset hän on harventanut päivittäisestä pelkkiin viikonloppunumeroihin.
”Tykkään siitä, että pysyy ajan tasalla tapahtumista. Tapaninpäivän myrskyjen jälkeen ihmettelin, mikä savupatsas tuolla on. Katsoin netistä, että Harjavallassa palaa huonekaluliike. Ja kun oli teitä tukossa, siitä tiedotettiin netissä.”
Vuokko on tehnyt työuransa tilalla karjan parissa. Tietokonetta hän ei koskaan tarvinnut, esimerkiksi ilmoitukset eläinrekisteriin hoituivat puhelimella.
”Naapuri osti tietokoneen 1980-luvun alussa. En olisi koskaan kuvitellut, että 30 vuotta myöhemmin itsekin opettelen siihen.”
Osaavamman ihmisen tuki ja kannustus on ollut tarpeen.
”Anna laittoi ohjeita ylös, että muistaa mitä mistäkin napista tulee. Kyllähän sitä mielellään opettelee. Ikä vain tekee sen, että on vähän arka.”
Apu saattaa löytyä myös Nettimuorin kotisivuilta. Sivustolla on paljon hyödyllisiä ohjeita selkeällä kielellä.
Vuokon tietokoneen käyttöä helpotti, että hiiren herkkyyttä säädettiin verkkaisemmaksi. Hän totutteli hiiren käyttöön myös Annan lasten pelien ja piirustusohjelman avulla.
Viimeiseksi Vuokko Kari on kokeillut sähköpostin ja Skypen käyttöä. Verkkokaupasta hän ei ole ostanut, mutta uuden kahvinkeittimen ja kännykän hankintaa varten hän on yhdessä Annan kanssa vertaillut tuotteita liikkeiden verkkosivuilla. Sieltä löytyvät yksityiskohtaiset tiedot ja valokuvat.
Kaikkeen Vuokko ei aio ryhtyä netissäkään. Facebook ei oikein kiinnosta, pankkiasioissa arveluttaa turvallisuus.
Hän ei halua viettää liikaa aikaa ruudun ääressä, oikeata sosiaalista elämää kun riittää. Vuokko on mukana esimerkiksi Eläkeliiton toiminnassa ja seurakunnan kuorossa.
”On niin paljon sellaista mihin mä lähden.”
Anna on käynyt Maa- ja kotitalousnaisten verkkoluotsikoulutuksen ja olisi valmis opastamaan muitakin halukkaita netin ääreen.
Vaikka hän, kuten moni muukaan verkkoluotsi, ei ole tavallista ihmistä kummempi netin käyttäjä, verkkoluotsin asema madaltaa apua tarvitsevien kynnystä ottaa yhteyttä.
”Monia ikääntyviä auttavat lapset ja lapsenlapset. Heitä ei ehkä aina uskalla vaivata. Ihan tututkin ovat uskaltautuneet kysymään minulta ’hoopoja’.”
Verkkoluotsin ei tarvitse osata kaikkea. Riittää, kun voi ohjata tarvittaessa eteenpäin. Sen sijaan luotsin on osattava puhua samaa kieltä opastettavan kanssa.
”Tietokonesanasto on niin outoa. Jo sellaisista kuin ’tiedosto’ ja ’käynnistä’ sen huomaa. Pitää puhua tyyliin ’vasen yläkulma, punainen raksi’.”
Anna Kari näkee Maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa esimerkkejä, että netin kautta voi sekä saada paljon lisää sisältöä että helpottaa järjestötoiminnan sujuvuutta.
”Monella olisi niin paljon annettavaa jos osaisi käyttää nettiä. Esimerkiksi video kakon leivonnasta, vaikkei olisi ammattimaisesti kuvattu.”
Annalla on kokemusta myös siitä, miten Facebook-kampanjoilla on luotu uudenlaista yhteisöhenkeä kyläkouluja puolustamalla.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
