”Yhteinen toimisto ei haitannut, kukin teki omia hommiaan, apua sai ja vinkkejäkin tuli, mutta mihinkään ei painostettu”, muistelee vuosien 2001–2003 kirjeenvaihtaja Heikki Vuorela. Kuva: Kari Salonen
Lobbausta ja journalismia saman katon alla – näin MT:n entiset kirjeenvaihtajat luonnehtivat koko EU-ajan jatkunutta yhteistyötä MTK:n kanssa Brysselissä
MTK:n ja MT:n yhteiselo on kestänyt Brysselissä 27 vuotta.
Kuvassa taka-alalla viihtyvä Aimo Vainio toimi MT:n kirjeenvaihtajana Brysselissä vuosina 2015–2017. Vainion lisäksi kuvassa on MTK:n Brysselin toimiston väkeä. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGESSuomesta tuli EU-maa vuonna 1995. Kansakunta pelkäsi itsenäisyytensä ja viljelijät elinkeinonsa katoavan kertarytinällä.
MTK otti etunojaa ja lähetti jo vuonna 1991 agronomi Antti Haaviston perustamaan Pellervon kanssa yhteisen edunvalvontatoimiston Brysseliin. Toimiston 30-vuotisjuhlaseminaari pidetään koronan vuoksi vasta ensi viikolla.
Samoihin tiloihin Rue de la Loi -kadulle asettui myös päätoimittaja Mikko Vesan päätöksellä Maaseudun Tulevaisuus vuonna 1995.
MT:n ensimmäinen kirjeenvaihtaja Tapio Kytölä seurasi vuodet 1995–1998 tarkasti, mitä neuvotteluissa oli sovittu ja miten sitä laitettiin täytäntöön.
”Esimerkiksi hintapakettiin Suomen piti vuosi toisensa jälkeen neuvotella ohran jyväkoon poikkeuksesta. Ja saatiinhan se aina läpi”, Kytölä sanoo
Viimeinen kylvöpäivä taas jousti sateisen kevään ja kansainvälisen mediahuomion seurauksena.
"Kylvöjä ei oltu saatu tehtyä määräaikaan mennessä, ja Brysselin-toimiston johtaja Michael Hornborg oli Luxemburgissa kahden suomalaismiehen mielenosoituksessa englanninkielisellä banderollilla: Miten voin kylvää soutuveneestä?”
Kirjeenvaihtajien olikin hyvä seurata Euroopan peltoja. ”Kirjoitin, kuinka puinnit voivat alkaa jo kesäkuussa ja maissia puidaan vielä lokakuussa tai vehnää kylvetään joulukuussa”, nykyisin Suomen EU-edustustossa Brysselissä työskentelevä Kytölä muistelee.
Allekirjoittanut jatkoi MT:n kirjeenvaihtajana 1998–2001, ja oppi valvomaan. Erityisen pitkiä ja kiihkeitä olivat Berliinin Agenda 2000- ja Nizzan öiset huippukokoukset, joissa puolustettiin pohjoista maataloutta ja Suomen äänimääriä. Puhelinlinja MTK:n johtoon oli kuuma.
Joskus kuulin kokouksen käänteet jo ennen BBC:tä tai Reutersia, mutta MT ei saanut maailmanluokan uutisvoittoja, sillä verkkolehteä ei vielä ollut ja paperilehti ilmestyi vasta päivien päästä. Tuntui hienolta, että pienen pohjoisen maan erikoislehti oli Brysselissä tasavertainen muun median kanssa.
Arvostusta osoitti itse maatalouskomissaari Franz Fischler, joka lähti MTK:n miesten hämmästykseksi kanssani kahdestaan läksiäislounaalle, kun olin palaamassa Suomeen. Ulkomaankollegoissa taas herätti erityistä ihmetystä MT:n toimittajan suora kännykkänumero maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilälle (sit.).
Suomalaistoimittajia kummastutti joskus lehden ja MTK:n likeinen suhde, mutta useammin yhteistyö ja oma työyhteisö taisi herättää ihailua. Toimittajana tein kuitenkin omaa työtäni, enkä taipunut lobbarien pyyntöihin nähdä juttuja etukäteen.
”Yhteinen toimisto ei haitannut, kukin teki omia hommiaan, apua sai ja vinkkejäkin tuli, mutta mihinkään ei painostettu”, muistelee myös vuosien 2001–2003 kirjeenvaihtaja Heikki Vuorela. Hänestä MTK:n Brysselin-toimisto oli tehokas ja sen päätehtävänä ”tiedustella” tulevia EU-asioita ja saada MTK:n kannat mukaan valmisteluun.
Vuorela korosti aina edustavansa itsenäisesti toimitettua MT:tä.
”Asia oli Brysselissä sillä selvä. Sen sijaan kotimaassa MTK:hon suutahtanut viljelijä syytti joskus myös MT:n toimittajia.”
Kaijaleena Runsten (oik.) selitti usein suomalaisille kirjeenvaihtajille cap-termejä ja ulkomaisille tuotanto-olojamme. Suomeen palattuaan Runsten kirjoitti paljon hevosista. Kuva: Antti SavolainenLähimpänä edunvalvontaa Vuorela oli eräänä maatalouspäätösten yönä, kun ohjasi suomalaiset toimittajat kyselemään taustatietoja lobbariaulan MTK-väeltä.
”Kohta onnellisia olivat kaikki: MTK:n edustajat, toimittajat ja omassa rauhassa minäkin – olin edistänyt kaikkien etuja.”
Kaijaleena Runsten selitti usein suomalaisille kirjeenvaihtajille cap-termejä ja ulkomaisille tuotanto-olojamme. MTK:n edunvalvontaa hän piti tehokkaana kaudellaan 2003–2006.
”Kaava oli selvä: keskusteluissa tehtiin aina selväksi, mikä oli taustatietoa ja mikä uutisoitavaksi. Sain paljon taustatietoa asioista ja poliittisen pelin kiemuroista.”
Ainoa MT:n ja MTK:n suhteen suora kyseenalaistaja oli komissaari Fischler.
”Muille hän vastasi asiallisesti, mutta minulle tuli kiukkuinen vuodatus ja lisäys, että näin kysyy maataloustuottajain lehden toimittaja. Jälkikäteen ymmärrän sen, sillä hän oli saanut Suomessa vastaansa mielenosoituksia ja tappouhkauksen, ja MT uutisoi jännitteitä tarkasti.”
Niklas Holmbergin kauden 2012–2014 ”farssi” oli turvemaiden kyntökieltö, jota komissio esitti, Suomi tuki, MT uutisoi ja sai aikaan myrskyn.
”Yhtäkkiä kyntökiellon kaatamisesta tuli suuri isänmaallinen taistelu, josta kaikki halusivat sulan hattuunsa”, hän muistelee.
”Painostusta ilmeni hallituksen, ei MTK:n suunnasta. Toimittaja on aina lukijoidensa puolella, enkä kokenut ongelmia journalismin riippumattomuuden suhteen.”
Vuosina 2015–2017 Brysselistä raportoinut Aimo Vainio kertoo parhaan uutisvoiton syntyneen ohimennen toimiston kahvikeskustelussa: Suomi ei hakisi poikkeusta saunapalvikinkun valmistamiseen. MT sai uskottavuutta asian tarkasta uutisoinnista, samoin maa- ja metsätalouden seuraamisesta.
”Pieniltäkin tuntuvien asioiden uutisointi kertoo päättäjille, että media on valppaana.”
Vainio muistaa myös terroristi-iskun, joka sattui vuonna 2016 toimiston kyljessä. ”MTK:n henkilökunta oli onneksi seminaarissa toisella puolella kaupunkia. Itse nukuin, kun puhelin soi ja pyydettiin juttua, mutta korttelit oli jo suljettu.”
Maria Pohjala toimi kirjeenvaihtajana vuosina 2017–2021. Nykyään hän on itse metsälobbari Brysselissä. Kuva: Sanne KatainenMaria Pohjala toimi kirjeenvaihtajana vuosina 2017–2021.
”Pidin hajurakoa, enkä ollut tilivelvollinen mistään. Mutta toimittajana on tärkeää kuulla taustoja ja hahmottaa, mitä kannattaa kysyä ja ketä haastatella. Joskus minulle vinkattiin kysymyksiä tai näkökulmaa, mutta painostukseksi sitä ei voinut kutsua”, Pohjala sanoo. Cap-neuvotteluiden loppuvaiheessa tieto kulki tiuhaan molempiin suuntiin.
Pohjala on nykyisin itse metsälobbari Brysselissä.
Lauri Kontro laajensi MT:n päätoimittajana vuosina 2000–2015 aluetoimittajaverkkoa.
”Bryssel oli niistä suurin. Lukijoiden kannalta oli elintärkeää seurata yhteistä maatalouspolitiikkaa ja metsää, joka oli tulossa mukaan ympäristöasioiden kautta koukkaamalla.”
Samaan aikaan muu media alkoi säästää, ja kiinnostus EU-asioihin lopahti.
”Muut eivät millään pystyneet Brysselissä samanlaiseen seurantaan, joten MT:stä tuli EU-asioissa suvereeni uutisjohtaja Suomessa.”
MTK-kytkös ei häirinnyt. ”Toimittajat tekevät toimittajan työtä, ja lobbarit lobbarien.”
Markku Suojanen johti Brysselin-toimistoa vuodet 2000–2002, jolloin Agenda 2000 -vääntö oli ohi, mutta hullun lehmän tauti nurkan takana.
”Toimisto ei puuttunut MT:n toimittajan työhön. Toimittaja oli yleensä hyvin informoitu, sillä Hemilä osasi asiansa, ja siitä hyötyi myös MTK. Ministeriön väkeä saattoi joskus ärsyttää lehden tietämys asioista ennenkuin tieto oli tullut virallista tietä heille tiedoksi”, Suojanen muistelee.
Nykyisin MT:n Eurooppa-kirjeenvaihtaja on Tapio Nurminen asemapaikkanaan Saksan Munchen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
